"Urakoinnissa kaikki toimii ja pelaa hyvin, kun kuuntelee asiakkaan ääntä ja tekee työt niin kuin itselle tekisi"
Jalasjärveläinen Heikki Kossila ajaa vuodessa 36-metrisellä kasvinsuojeluruiskullaan yli 2 000 hehtaaria. Hän tekee myös usean tilan kasvinsuojeluaineiden yhteishankinnat.
Jalasjärveläinen ruiskutusurakoitsija Heikki Kossila kuvattiin toukokuussa. Hänen vuotuinen urakointialansa on kaikkiaan reilut 2 000 hehtaaria. Kuva: Arto TakalampiUrakoitsija Heikki Kossilan työleveydeltään 36-metrinen hinattava Amazon 5200 -kasvinsuojeluruisku on juhlava näky yli viiden kuution tankillaan. Kokoa ja tehoa pitää ammattitason ruiskussa ollakin koko kasvukauden jatkuvaan urakointiin. Vuotuisesta yli 2 000 työhehtaarista oman tilan osuus on reilut pari sataa hehtaaria.
Kossilan asiakaskunta on pitkälle vakiintunut. Alussa asiakkaita tuli ruiskutuksen ulkoistavista naapuritiloista, ja kun sana kiiri eteenpäin, toiminta laajeni. Kurikan Jalasjärvellä Etelä-Pohjanmaalla on erittäin vahvaa maataloustuotantoa, joten pääosa urakoinnista on aivan lähiseudulla.
"Ruisku-urakoitsijan kannalta on kiitollista, että asiakkaana on sekä vilja- että nurmitiloja. Näin niiden työhuiput limittyvät sopivasti kaikkein kiireisimpään sesonkiaikaan", hän sanoo tyytyväisenä.
"Kokonaisalasta selvästi suurempi osuus on rikkakasvi- ja tautiaineiden sekä korrensääteiden ajamista viljoille."
Korrensääteitä käytetään Pohjanmaan turveperäisillä, lietteellä lannoitettavilla pelloilla.
Ensimmäiseksi keväällä Kossila suuntaa hävittämään nurmien rikkakasvit tai lopettamaan nurmet glyfosaatilla, jos ne aiotaan vielä kylvää keväällä. Sen jälkeen ovat vuorossa syysviljojen rikkojen torjunta, sitten tautiaineiden ja korrensääteiden ajaminen sekä nurmien hivenaineet samalla kertaa rikka-aineiden kanssa.
"Jonkin verran on nurmille ajettu myös nestemäistä lannoitetta, samoin vehnällekin tähkävaiheessa, jos halutaan vielä nostaa sen valkuaista", hän sanoo.
Kossilan omilla pelloilla on syysrapsia, syysvehnää, hernettä sekä ohraa ja kauraa. Näistä syysrapsi ja herne ovat nyt uusi tuttavuus, ja syysrapsikasvustot näyttivät ainakin vielä talven jäljiltä hyviltä.
Urakointinsa Heikki Kossila aloitti vähän vahingossa 90-luvun puolivälissä, kun hän oli ostamassa kylvökonetta. Saman kylän maitotilojen isännät kehottivatkin häntä hankkimaan vähän isomman ruiskun ja urakoimaan heille, kun ruiskutukset ja rehunteko menivät päällekkäin.
"Niin ostin ison ruiskun ja urakoin heille, he taas laittoivat isomman kylvökoneen ja kylvävät meille. Järjestely on toiminut hyvin koko ajan, ruiskut vain ovat vaihtuneet eikä meillä ole kylvökonetta vieläkään kuten ei puimuriakaan, sillä he myös puivat meille."
"Urakoinnissa kaikki toimii ja pelaa hyvin, kun kuuntelee asiakkaan ääntä ja tekee työt niin kuin itselle tekisi", Kossila pitää periaatteenaan.
Hänen mukaansa varsinkin pienemmillä lohkoilla pelätään suotta hinattavaa ruiskua ja päisteiden polkeentumista. Hinattava ruisku on kuitenkin sen verran notkea, että sillä pärjää yllättävän hyvin ahtaissakin paikoissa.
Pienemmillä lohkoilla reunojen ja nurkkien ajaminen sekä niissä vekslaaminen vie oman aikansa. Kossilan mukaan reunojen jälkeen lohko onkin käytännössä ajettu, sillä sen jälkeen saa vapaasti ja nopeaan vetää keskelle jäävän alan.
"Tällä seudulla tehdyillä tilusjärjestelyillä keskimääräinen lohkokoko on kasvanut, mikä on urakoitsijan kannalta hyvä asia. Lohkokoko myös näkyy hehtaaritaksaan perustuvassa hinnoittelussa", hän sanoo.
Urakoinnin ohessa Kossila pyörittää myös useamman tilan hankintarengasta, jossa mukana olevien tilojen torjunta- ja kasvinsuojeluainetilaukset hän kilpailuttaa. Rahaa yhteishankinnoista pyörii vuosittain yli 100 000 euroa.
"Teen itse karkean suunnitelman, millä kasvinsuojeluaineilla ajan. Moni renkaassa olevista on asiakkaitani, joten he toteuttavat samaa suunnitelmaa. Kun perusaineet ovat pitkälle samat, silloin niiden sekoitettavuuskin pysyy paremmin hanskassa", hän kokee.
Avaimet käteen -urakointia Kossila ei juuri tee, sillä eri aineisiin sitoutuu helposti yli kymppitonnin varasto. Lisäksi hänen mielestään on parempi, että viljelijät itse käyvät katsomassa pellolla tilannetta.
"Näin heillä pysyy tuntuma yllä, mitä pellot tarvitsevat", hän perustelee.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
