Noin joka neljäs maailmassa elää tuontiruuan varassa

Kaksi miljardia elää tuontiruuan varassa. Lisäksi miljardi ihmistä asuu alueilla, joilla ruuantuotannon kantokyky lähestyy rajojaan. Tutkijaryhmä on käyttänyt niin sanottuja ruuantuotantoalueita, joiden pohjana ovat valtion rajojen lisäksi jokien valuma-alueet. Kuva: Jukka Pasonen

Lähes kaksi maailman 7,5 miljardista ihmisestä elää tuontiruuan varassa, kertoo kansainvälisen tutkijaryhmän tutkimus.

Lopputuloksessa ei välttämättä ole mitään kovin yllättävää. Kun vesivarat ovat niin niukat, että se rajoittaa ruuantuotantoa, se johtaa ruuan tuontiin, sanoo tutkijatohtori Miina Porkka Aalto-yliopistosta.

Kahden saksalaisen ja Aalto-yliopiston tutkijoiden ryhmä kykeni kuitenkin ensi kertaa osoittamaan tilastollisten laskelmien perusteella yhteyden väestönkasvun, paikallisen ruuantuotannon riittävyyden ja tuontitarpeen välillä.

Porkka toteaa, että varsinkin alueet, jotka ovat vauraita ja voivat varautua ruuan hintashokkeihin, pystyvät turvautumaan sen tuontiin jatkossakin.

Earth´s Future -julkaisussa kaksi viikkoa sitten ilmestynyt artikkeli osoittaa, että noin pari miljardia ihmistä asuu alueilla, joilla oman ruuantuotannon kantokyky on jo ylitetty ja jotka ovat tuonnin varassa (kartta).

Osalla alueista tuontistrategia näyttää toimivan. Niillä asuu noin 1,4 miljardia ihmistä.

460 miljoonaa ihmistä asuu kuitenkin alueilla, joilla tuontistrategia ei ole ollut riittävän voimakas eikä ruokaa ole pystytty tuomaan tarpeeksi.

Huomattavaa on myös, että noin miljardi ihmistä elää alueilla, joissa ruuantuotannon resurssit lähestyvät sietokyvyn rajoja.

Kaikkialla tuontiin turvautuminen ei siis välttämättä onnistu. "Tuontiin perustuva strategia on altis globaalien markkinoiden tuotanto- ja hintashokeille. Se näyttäisi vaativan riittävän vahvaa taloutta onnistuakseen", Porkka sanoo.

Esimerkiksi Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa ja Intiassa on hänen mukaansa alueita, joissa tuonnilla kompensointi ei ole onnistunut. "Siksi paikallisen tuotantokapasiteetin nostaminen saattaa tietyillä alueilla olla kannattavampi vaihtoehto, vaikka se vaatiikin investointeja."

Osalla näistä alueista olisi tutkijoiden arvion mukaan hyvinkin mahdollisuuksia kasvattaa omaa ruuan tuotantoa esimerkiksi panostamalla kasteluun ja ravinteiden saatavuuteen.

"Näkisin, että riippumatta siitä, miten ruuantuotannon kantokyvyn ylittymiseen varaudutaan, niin tärkeintä olisi kuitenkin olla ylittämättä sitä. Väestönkasvun hillitseminen on tässä avainasemassa", Porkka tähdentää.

Ruokahävikki tuli myös esiin keskeisenä ongelmana. "Kun keskimäärin noin neljännes ruuasta hukataan, sen välttäminen olisi kaikkialla tärkeää."

Kolmas keino on tutkijan mukaan kulutuksen suuntaaminen niin, että lihaa tuotettaisiin vähemmän. Näin niukkoja tuotantoaloja voitaisiin suunnata enemmän kasvintuotantoon.

"Jos mietitään Suomea, ehkä hävikin vähentäminen ketjun kaikissa vaiheissa on juuri se isoin asia, jolla voimme vaikuttaa globaaliin ruokaturvaan ja resurssipulaan", hän sanoo.

"Suuri osa meidänkin kuluttamastamme ruuasta tulee ulkomailta. Se on usein tuotettu niukoilla resursseilla, jotka ruokahävikin mukana valuvat täysin hukkaan. Kasvispainotteisen kausi- ja lähiruuan suosiminen on tietysti myös yksi tapa vaikuttaa."

Miina Porkka tutki väitöskirjassaan veden niukkuutta ja ruokaturvaa sekä näiden ja maailmankaupan kytköksiä. Nyt julkaistu tutkimus on eräänlainen koonti myös hänen väitöskirjastaan.

Tutkijaryhmä käytti ruuantuotannon arviointiin niin sanottuja ruuantuotantoalueita, joiden pohjana ovat valtion rajojen lisäksi jokien valuma-alueet.

Karttaa katsoessa huomaa tiettyä yhtäläisyyttä alueiden kanssa, joilla ilmastonmuutoksen vaikutukset myös tuntuvat voimakkaasti.

Porkka korostaa kuitenkin, että ilmastonmuutos on ilmiönä jätetty tarkoituksella tutkimuksen ulkopuolelle. Tarkastelu tehtiin vuosien 1961–2009 tilastoista.

Miina Porkka, Joseph H.A. Guillaume, Stefan Siebert, Sibyll Schaphoff ja Matti Kummu: The use of food imports to overcome local limits to growth. Earth’s Future, 5, doi

Koko tutkimusartikkeli on luettavissa englanninkielisessä Earth´s Future -julkaisussa.

Uutinen ilmestyi alun perin supistetussa muodossa Maaseudun Tulevaisuudessa perjantaina 21.4.

Lue myös:

Myanmarilainen Prime Agri pyrkii vientimarkkinoille, koska maa sijaitsee keskeisellä paikalla Aasian kasvavien markkinoiden keskellä.

Maailman tuottajien puheenjohtaja: Ruokaturvallisuus ei ole yhtä kuin omavaraisuus

Kolumni: Lisää ruokaa mutta kuinka kestävästi?