Palvilihaa omasta saunasta

Topi Ikäläinen ja Seppo Kononen tunnustautuvat herkkusuiksi, joille luonnonantimet ovat keskeinen osa ruuanlaittoa. Konosen lammas kasvoi Telkkämäen perinnetilalla. 

Savusaunassa, Melaveden rannalla, muhii makoisa lampaanviulu.

Aktiivisina ruuanlaittajina tunnetut savolaismiehet Seppo Kononen alias pakinoitsija Kono ja emeritustaiteilijaprofessori, valokuvaaja Topi Ikäläinen ovat lampaanlihan ystäviä. Vihdoin eläkeläisille löytyi sopiva hetki kokeilla palvaamista perinteisin menetelmin.

Parinkymmenen kilometrin päässä Kaavilla asuva tuore kotiseutuneuvos Kononen nappasi sekä lampaan- että soittoviulun mukaansa ja suuntasi Ikäläisen mökille.

Miehet sytyttivät roihun savusaunan pesään ja vuorasivat lauteet sanomalehdillä.

Konon lammas roikutettiin rautalankalenkillä ripustustankoon.

Muut pienemmät lihat päätyvät lauteen päälle laitetulle ritilälle, poro ja hirvi sekä possun sisäfile pekoniin käärittyinä.

"Meillä on Kaavin Telkkämäellä toiminut jo vuosia lammasosuuskunta. Kyläläiset maksavat lampaista, jotka kesän ajan laiduntavat museotilan pihapiirissä", Kaavin pitäjänseuran puheenjohtaja Kononen selittää lampaanviulunsa taustaa.

"Yleensä teen lammaskaalia ja särää. Siinä potut saavat lihojen vieressä kypsyessään erinomaisen maun."

Erämetsällä jutunteossa viihtyvän lehtimiehen hommiksi jää usein hirven maksan ja munuaisten valmistaminen. Ja kalakeitto on Konon ehdottomia bravuureita.

"Mitä halpa-arvoisempi kala, sen parempaa ruokaa siitä saa. Kuoreet ja ankeriaat ovat mainioita keittokaloja."

Lihat kypsyivät kaikkiaan kuutisen tuntia, tekeytyivät aamuun foliossa saunakamarissa.

"Parempi suulle kuin silmälle", myhäili Kononen, jolle lammas oli lihavertailussa selvästi mieluisin.