Metsäkoulua, kosketusnäyttöjä ja ergonomisia penkkejä: modernin Valpperin kyläkoulun taipale on vasta alussa
Moni koulu sulkee ovensa, mutta Nousiaisissa on panostettu uuteen, moderniin kyläkouluun.
Opettaja Satu Mäkisen vetämällä musiikin tunnilla ovat esikoululaiset sekä 1–2-luokka. Nuotit heijastetaan isolle kosketusnäytölle. Sitten lauletaan: ”Muissa saarissa muita, vaan ei honkapuita...” Kuva: Kari SalonenKylä näyttää hieman siltä kuin se olisi unessa. Tien vieressä seisoo haalistuneita puurakennuksia ja muutama autioitunut navetta.
Matka jatkuu keskustan ohi, kohti Valpperin kuuluisaa hiihtokeskusta, joka on toiminut myös SM-hiihtojen näyttämönä.
Uusi koulu peltojen keskellä on yllättävä ilmestys. Kyläkoulujen ovet jysähtävät lukkoon monilla paikkakunnilla, mutta täällä toiminta alkoi viime elokuussa.
Kaikkiaan koulua asuttaa 64 oppilasta, neljä opettajaa ja kaksi koulunkäynninohjaajaa.
Vanhan, tasakattoisen koulun tie päättyi viime vuonna. Vesi valui läpi kattorakenteiden ja moni sai kosteudesta oireita. Uusi koulu on Nousiaisten vanhempaintoimikunnan ja opettajien yhteinen voimainponnistus.
”Olen ylpeä, että Nousiainen uskalsi panostaa tähän”, koulunrehtori Pirjo Rantanen sanoo.
Vanhat puupulpetit ovat tunneilla historiaa. Oppilaat istuvat joko uusilla penkeillä joissa on säädettävä jalkatuki, lattiatyynyillä tai jumppapalloilla.
”Rohkeimmat koulut ovat luopuneet kokonaan pöydistä, mutta ihan siihen täällä ei vielä olla menty”, Rantanen kertoo.
Maanantaisin ppettaja Satu Mäkinen vie oppilaansa metsään: ”Metsäkoulu on tosi suosittu. Olemme tehneet esimerkiksi puroon vesirattaat”, Mäkinen kertoo. Metsäkoulu on osa nykyaikaista, ilmiöpohjaista oppimista. Tunteihin kuuluu myös vapaa-aikaa metsässä. Uusia ideoita opettamiseen hän etsii opettajien verkkoyhteisöistä.
Elektroniikka valtaa opetuksessa alaa askel askeleelta.
Kirjat ovat usein edelleen auki pöydällä, mutta vieressä on kannettava tietokone, joita koulussa käytetään yhteisesti. Oppilaat käyttävät tehtäviensä tallentamiseen pilvipalveluita. Näin syntyy hiljalleen portfolio, jota voi kartuttaa lukioon saakka.
Millaisista tunneista koululaiset pitävät itse? Vastaus jähmettää laskuoppia kammoavan kysyjän niille sijoilleen:
”Matematiikasta!”, Amanda Arvola, Sini Heinonen, Saara Reponen ja Elina Pasanen heläyttävät kuin yhdestä suusta.
Matematiikkaa opiskellaan Ville-oppimisjärjestelmän avulla. Turun yliopiston suunnittelema oppimisympäristö on levinnyt yli 15 maahan. Järjestelmään on rekisteröitynyt noin 1 200 opettajaa ja lähes 20 000 opiskelijaa. Jos saa Villessä riittävästi pisteitä, saa nimensä myös taululle kiinnitettyyn pokaaliin koko viikoksi.
Mikä tämän kaiken keskellä enää muistuttaisi vanhan ajan koulusta? Yksi tuttu elementti luokkahuoneesta lopulta löytyy: metrimittainen viivoitin.
Perjantain viimeinen tunti on lukutunti. Neiti Etsivät, Nummelan ponitallit ja Aku Ankat käsissään lapset asettuvat pitkin koulun käytäviä lukemaan. Nuorimmille opettajat lukevat itse. Sen jälkeen on aika lähteä viikonlopun viettoon.
Kotimatkalla raittia pitkin polkee koululainen reppu selässä heiluen. On kuin raikas tuuli puhaltaisi vanhan Valpperin kylän läpi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat

