Kalastajien uskohiipuu Portugalissa
ALVOR, PORTUGALI
Armando Francisco on portugalilaisittain poikkeuksellinen kalastaja. Hän on muutama kuukausi sitten hankkinut entistä suuremman kalastusaluksen.
Aiempi ”vene” kulki bensiinillä, uusi ”paatti” liikkuu dieselillä.
Polttoaineella on väliä. Bensa maksaa veneeseen saman kuin autoonkin, noin 1,60 euroa litralta. Valtio ei subventoi senttiäkään. Dieselin kalastaja saa 80 sentillä, kun se huoltoaseman pumpusta otettuna maksaa tuplasti.
Francisco sijoitti käytettynä hankittuun alukseen 60 000 euroa. Se on iso raha miehelle, jonka keskimääräiset kuukausiansiot ovat vähän toista tuhatta euroa. Vain muutama pienen Alvorin kalastajakylän kalastajista pysty sijoittamaan elinkeinoonsa saman minkä Francisco.
Hänellä on kimpassa kaksi muuta kalastajaa. Heillä ei ollut sijoittaa uuteen alukseen mitään, mutta he hankkivat siitä osuutensa työllään. Kun osuudet on maksettu, kavereista tulee osakkaita.
”Monien kalastajien tulot jäävät minimipalkan (485 euroa kuussa) tasolle. Voit arvata, etteivät tulevaisuuden näkymät ole valoisat. Kalastuksessakin määräävät isojen, monikansallisten yhtiöiden edut. Niillä on isot alukset ja ne haravoivat meren isolta alueelta. Meiltä ei edes kysytä mitään kalastuksesta päätettäessä”, sanoo Armando Francisco.
Hän on Alvorin kalastajayhdistyksen puheenjohtaja. Yhdistyksessä on nyt noin 40 kalastajaa. Kalastuksen kulta-aikoina heitä oli moninkertainen määrä.
”Ei minusta pitänyt tulla kalastajaa. Olen maatilan poika. Tein töitä tilalla, sitten kiersin tiskijukkana suurissa hotelleissa, palasin taas maatöihin, mutta kun tila ei kannattanut, ryhdyin 10 vuotta sitten kalastajaksi”, Francisco kertoo.
Hänen entinen bensaveneensä, aivan kuin monen muunkin kalastajan vene, on myynnissä, mutta ei niitä kukaan osta. Kalasta saatava hinta ja kallis bensiini ovat huono yhdistelmä.
”Kaluston uusimiseen on mahdollista saada tukia, mutta kun ensin on hankittava vene ja maksettava se, ja sitten odotettava vuosikin investointituen maksatusta, niin ei kalastajilla ole siihen varaa”, sanoo Armando Francisco.
Portugalilaiset kalastajat eivät voi myydä saalistaan suoraan ravintoloille ja kuluttajille, vaan saaliit myydään kalahuutokaupoissa satamissa. Näin varmistetaan se, että kalastajakin maksaa verot tuloistaan.
”Systeemi takaa, että suurimman rahan kalasta saavat välittäjät, jotka ostavat saaliit huutokaupoista ja myyvät edelleen ravintoloille ja vähittäiskaupalle”, sanoo Francisco.
Hän kertoo yksinkertaistetun esimerkin. Tähän aikaan vuodesta kalastaja saa Portugalin ”kansalliskalan” maineeseen nousseesta sardiinista noin 1 euron kilolta (kesällä 3–4 euroa).
Franciscon kalastajaveneestä 200 metrin päässä olevassa kalaravintolassa annos grillattuja sardiineja maksaa 6 euroa. Sardiinin kappalehinnaksi lautasella tulee enemmän kuin kalastaja on saanut kilosta.
”Nyt kun minulla on isompi alus, voin mennä kauemmas merelle ja kalastaa useampia kalalajeja. Aiemmin olin paljolti sidottu mustekalan pyyntiin rannan läheisyydessä”, sanoo toiveikas Armando Francisco.
PENTTI VÄISTÖ
TUULA KOPONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
