Ilmari Auer oli kunnioitettu maatalousmies – ymmärsi käytännön opetuksen ja politiikan merkityksen maatalouden kehittämisessä

Maanviljelysneuvos Ilmari Auer ja MTK:n toiminnanjohtaja agronomi E.J. Korpela. Kuva vuodelta 1957. Kuva: Viestimedian arkisto

Ilmari Auer syntyi Lempäälässä maanviljelijäperheeseen 17.2.1879 (sukunimi vuoteen 1895 Tappura). Hän suoritti agronomin tutkinnon Tanskassa vuonna 1904 ja sen jälkeen Suomessa filosofian kandidaatin tutkinnon. Työuransa hän aloitti Elisenvaaran maanviljely- ja karjanhoito koulussa, jossa oli opettajana 1904–1905, myöhemmin vielä Tuusulan kansanopiston ja Sörnäisten kristillisen kansanopiston opettajana 1909–1911.

Kansanopisto-ajasta oli hänelle hyötyä, sillä hän osasi lähestyä viljelijäväkeä. Hän meni neuvojana joka paikkaan ja korosti, että neuvonnan tuli olla ilmaista, sillä kaikilla viljelijöille ei ollut siihen varaa. Hän sai aina uusia toimia kuten Valtion Viljakonttorin johtajana 1922–1924 ja Hypoteekkiyhdistyksen agronomina 1931–1940 sekä maatalousministeriössä esittelijänä.

Auer näki politiikankin olevan tärkeää maataloustyön kehittämisessä. Hän oli ensin Edistyspuolueen kansanedustajana vuodesta 1919 ja sitten Maalaisliiton kansanedustajana toimien maatalousministerinä kahdesti vuosina 1924–1925. Hän jäi näistä tehtävistä pois olojen tultua rauhattomiksi ja liikaa töillä rasitettuna.

Kaikkein rakkain toimi hänellä oli kuitenkin Uudenmaan läänin maanviljelysseura, jossa hän toimi ensin sihteerinä ja maatalouskonsulenttina 1905–1907. Seuran esimiehenä hän oli vuodesta 1917 liki kuolemaansa saakka 1965 yhteensä 50 vuotta.

Käytännön maataloutta hän ei unohtanut koskaan, vaikka monien tehtäviensä vuoksi muuttikin lähemmäs Helsinkiä ostaen itselleen Seutulan kartanon Tuusulasta.

Auerilla oli siitoskarja joka oli LSK-rotuista. Hän omisti jo Jaalassa Vuorilahden kartanon vuosina 1916–1926, josta käsin moottoripyörälläkin teki matkoja Kausalan asemalle ja sieltä Helsinkiin.

Kovin paljon hän ei Jaalassa ollut paikallisissa asioissa mukana, vaan tehtävät olivat pääkaupunkiseudulla. Oman tilan sadonkorjuu oli välillä vaikeata, mutta tilan asioissa häntä auttoi Hemmi Samola, joka oli läheinen työtoveri ja arvostettu viljelijä. Hän jatkoi maanviljelysseuran puheenjohtajana Auerin jälkeen aina neuvonta järjestöjen yhdentymiseen vuonna 1969, kun Maatalouskeskukset syntyivät.

Maanviljelysseuran kokouksissa Auer oli usein puheenjohtajana korostaen seuran merkitystä maataloudessa. Auer kuten Samolakin korostivat puheissaan aina seuran toiminnan vahvistamista kaikin keinoin.

Seuran toiminta oli järjestelmällistä. Syys- ja vuosikokoukset pidettiin aina ajallaan ja kokouksissa lietsottiin sodan aikana maanpuolustushenkeäkin, sillä Suomi oli niin Auerille kuin muillekin seuran jäsenille kallisarvoinen. Seuran neuvojat osallistuivat aktiivisesti sotatoimiin. Se vaikutti seuran toimintaan, mutta sitkeästi pidettiin tavoitteista kiinni ja seura piti yllä kotirintamaa.

Syyskokoukset pidettiin yleensä Rakennusmestarien talolla Helsingissä tai kunkin seuran omissa tiloissa vuorotellen. Maalaispäivät keräsivät satamäärin väkeä ja osoitti maanviljelysseuran voiman.

IImari Auerin lahjoitti elämän ollessa loppupuolella omaisuutensa seuran käyttöön Rauha ja Ilmari Auerin säätiöön, josta on jaettu apurahoja vieläkin, samoin kuin seuran konsulentin A. J. Tiuran säätiöstä. Tiura kuoli Auerin tapaan lapsettomana. Nämä säätiöt ovat tukeneet paljon kotimaista maataloustutkimusta.

Auer piti usein puheita seuran tilaisuuksissa ajankohtaisista aiheista. Hän oli nimenomaan suurten kokousten mies ja oli väsymättömästi aina läsnä. Hänestä on tehty muistokirja ”Pitkäaikaista työtä maatalouden hyväksi”, mutta tarpeen on yhä muistuttaa elämäntyöstään, joka monin tavoin oli maatalouden hyväksi koko maassa, mutta erityisesti Uudellamaalla, jossa hän ikänsä vaikutti.

Auerin nimi liittyi kiinteästi myös Helsingin yliopistojen maatilojen historiaan. Vuonna 1896 alkoi uusi vaihe korkeimmassa maatalousopetuksessa, kun agronomiopetus siirrettiin Mustialasta Helsinkiin.

Vuonna 1931 yliopiston tiloille nimettiin yhteinen hoitokunta, jossa Auer oli mukana. Hän oli siinä vuoteen 1962 asti. Hoitokunta vastasi rakennuksista, jotka olivat entuudestaan huonossa kunnossa. Malminkartano tuli yliopiston omistukseen vuonna 1942 ja Viikki neljä vuotta myöhemmin.

Ilmari Aueria kunnioitettiin kovasti yliopiston tiloilla. Hän halusi tutustua käytännön töihin muun muassa säilörehun valmistuksessa koetilalla. Auer oli käytännön mies, eikä kirjoittanut paljon. Yhden julkaisun hän kuitenkin teki hissiladoista, jotka tulivat käyttöön suuremmille tiloille.

Hän sai maanviljelysneuvoksen arvon 1948 ja kunniatohtorin arvon Helsingin yliopistossa vuonna 1957.

Hannu Huvinen

filosofian lisensiaatti