Ympäristötoimien kustannukset ja teho eivät kulje käsi kädessä: talviaikainen kasvipeitteisyys on sekä tehokas että edullinen

Kasvipeitteisyys on edullinen toimenpide, koska se ei vaikuta peltojen viljelyyn kasvukaudella. Kuva: Kari Salonen

EU:n nykyisen ohjelmakauden ympäristökorvausjärjestelmä on vähentänyt vesistöjen ravinnekuormitusta ja edistänyt luonnon monimuotoisuutta kohtalaisen hyvin.

Sen sijaan maaperän kasvukunto ei ole juuri kohentunut. Maatalouden ilmastopäästöjen rajoittamisessa järjestelmä on melko tehoton.

Tämä käy ilmi Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Suomen ympäristökeskuksen (Syke) laajassa MYTTEHO-hankkeessa tehdystä selvityksessä, jonka tavoitteena oli kartoittaa nykyiseen järjestelmään sisältyvien toimenpiteiden vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta.

Parhaiksi toimiksi osoittautuivat monivuotiset ympäristönhoitonurmet, sillä ne edistävät useita nykyisen maaseutuohjelman ympäristötavoitteita. Kustannustehokkuuden näkökulmasta taas paras toimenpide on peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys: se on edullinen toteuttaa, koska se ei vie pellolta viljelyalaa kasvukaudella.

Luken ja Syken selvityksessä tarkasteltiin 27 ympäristökorvausjärjestelmän toimenpidettä.

Niistä 17 todettiin edistävän maaseutuohjelman ympäristötavoitteita vain kohtalaisesti tai heikosti. Toisaalta niiden joukossa oli useita täsmätoimiksi tarkoitettuja toimenpiteitä, jotka edistivät hyvin omaa erityistä tavoitettaan.

Esimerkiksi biodibersiteettiä eli luonnon monimuotoisuutta parhaiten edistävät toimenpiteet eivät suoraan hyödytä maaseutuohjelman muita ympäristötavoitteita.

Monimuotoisuutta edistävät toimet menestyivät huonosti myös vertailtaessa toimenpiteiden kustannuksia ja hyötyjä.

Yhteiskunnan näkökulmasta ne ovat kuitenkin tarpeen maatalousluonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi, selvityksen tekijät korostavat. Monilla edullisemmin toteutettavilla peltomaan toimenpiteillä ei ole mahdollista edistää esimerkiksi perinnebiotooppien lukuisten uhanalaisten lajien säilymistä.

Ravinnekuormituksen näkökulmasta parhaiksi toimenpiteiksi selvityksessä todettiin lannoituksen säätäminen kasvien tarpeen mukaan, joka on kaikille ympäristökorvauksen saajille pakollinen toimenpide.

Vesiensuojelua edistävät myös suojavyöhykkeet, jotka kannattaa kohdentaa vesistöjen varsille ja kalteville pelloille.

Myös ylimääräisen lannan kierrätys kotieläintiloilta kasvintuotantotiloille todettiin kustannuksiin nähden tehokkaaksi toimeksi.

Koska nykyisen ohjelmakauden toimenpiteet eivät ole parantaneet toivotusti maan kasvukuntoa, jatkossa nurmea pitäisi saada viljelykiertoon nykyistä enemmän. Nurmien ohella maan kasvukuntoa parantaisi myös peltojen kattava talviaikainen kasvipeitteisyys.

Lisäksi tarpeen olisi lisätä erilaisten orgaanisten sivuvirtojen hyödyntämistä peltoviljelyssä.

Ilmastonsuojelun näkökulmasta maatalouden ympäristökorvausjärjestelmä on selvityksen perusteella varsin tehoton. Osittain syynä on ilmastoasioihin kohdistuneen kiinnostuksen herääminen vasta nykyisen ohjelmakauden valmistelun jälkeen.

Toisaalta jo nykyisessä järjestelmässä mukava olevat monivuotiset ympäristönurmet, luonnonhoitopellot, suojavyöhykenurmet ja kerääjäkasvit edistäisivät ilmastonsuojelua. Niiden alat ovat kuitenkin niin pieniä, etteivät vaikutukset ole erityisen merkittäviä.

Koska Suomen maatalouden ilmastopäästöistä puolet on peräisin turvepelloista, tehokkaimmin kasvihuonekaasupäästöjä voitaisiin vähentää turvemaiden päästöjä leikkaamalla, selvityksessä todetaan.