Syysöljykasveista voimaa viljelykiertoon ja ratkaisu öljykasvien haasteisiin

Hiljattain kylvetty syysrypsikasvusto on jo vahvalla alulla. Onnistunut kasvuun lähtö ja vankka juuristo varmistavat talvehtimisen ja arvokkaan maanparannusvaikutuksen. Talvehtimista tukevat myös hyvä maan rakenne ja vesitalous sekä syyslannoitus. Tulevana kesänä rypsi käyttää valtaosan voimistaan sadon muodostamiseen. Kuva: Juuso Joona

Syysöljykasvit voivat olla ratkaisu nyt vallalla olevien kevätöljykasvien ongelmiin. Kevätkylvöisistä lajikkeista poikkeavan kasvurytminsä ansiosta syysrypsiin ja -rapsiin ei kohdistu samanlaista tuholaispainetta, joka nyt häiritsee öljykasvien tuotantoa merkittävästi.

Pidemmän kasvuaikansa myötä syysöljykasvien satoisuus on kevätkylvöisiä verrokkejaan huomattavasti parempaa. Varjo­puolena viljelyyn liittyy talvituhojen riski, mikä voi paikoin tuhota sadon.

Jääpoltteen uhkaa voidaan torjua toimivalla ojituksella. Öljykasvit kestävät lumipeitteen saatuaan kohtuullisen hyvin myös pakkasta. Pahimmat tuhot osuvat yleensä varhaiskeväälle, jos suvikelit ja pakkaset vuorottelevat tiuhaan. Talvehtimista voidaan tukea myös syyslannoituksella. Syysrypsi kestää -rapsia paremmin vaikeita talvia.

”Syysöljykasvit kasvattavat vankan juuristonsa pitkälti kylvösyksynä. Maanparannusvaikutuksen vuoksi viljely kannattaa, vaikka talvituhoriski toteutuisikin”, eteläkarjalainen maanviljelijä, agronomi Juuso Joona sanoo. ”Riskin realisoituessa lohkolle voi kylvää kevätkylvöisiä kasveja”.

Joonan mukaan tärkeintä syysöljykasvien viljelyssä on taata kasville voimakas alkukehitys, jolla varmistetaan talvesta selviäminen ja hyvä sato. Käytännössä tämä tarkoittaa syysrypsin kylvöä heinäkuun lopulla ja -rapsin elokuun alussa. Kasvit kylvetään lämpimään, kosteaan maahan tai ennen sadetta. Tämän jälkeen lohko jyrätään.

Kylvöajankohdan vuoksi esikasviksi sopivat nurmet ja erilaiset maanparannuskasvit, jotka päätetään kylvön alla. Tauti- ja tuholaispaineen vuoksi ristikukkaisia esikasveja tulee välttää.

Syysöljykasvien joukkoon Joona neuvoo kylvämään apilaseoksen aluskasvustoksi. Typensidonnan ja ravinnevalumien ehkäisyn lisäksi aluskasvusto toimii ravinnonlähteenä öljykasvien pölyttäjille ja tuhohyönteisten luonnollisten vihollisten elinympäristönä.

Onnistuneen talvehtimisen jälkeen syysöljykasvit ovat kesän pahimpaan kirppa-aikaan niin vahvoja, ettei tuholaispaine enää aiheuta merkittäviä satotappioita.

”Syysöljykasvien kannalta pahin tuholainen on syksyllä uuden kasvuston kimppuun hyökkäävä etana. Etanatuhot kyetään ehkäisemään hyvällä mururakenteella ja pinnan jyräämisellä kylvön yhteydessä. Näin etanoille ei jää suojapaikkoja”, Joona kertoo.

Syysrypsin puinti ajoittuu heinäkuun lopulle, -rapsin elokuun puoleenväliin. Kahden maan kasvukuntoa parantaneen kasvukauden päätteeksi lohkolle ehtii kylvää vaativankin syysviljan.

Syysöljykasvin ja sen esikasvien positiiviset vaikutukset maahan parantavat lohkon tuottoa vielä useana vuonna. Kerrannaisvaikutusten lisäksi onnistuneen syysöljykasvin katetuotto on hyvä. Se vastaa helposti kahden keskimääräisen viljavuoden tuottoa.

Joona näkee syysöljykasveissa paljon potentiaalia. ”Suuri osa nykyisestä öljykasvialasta voitaisiin kylvää tuholaisvapaammilla ja parempituottoisilla syys­öljykasveilla”.