Huolellisuus ja hyvä rehu pitävät tulopuolen kohtuullisena
LAPPEENRANTA (MT)
Rauhalliset, lihaksikkaat sonnit mulkoilevat uteliaasti vieraita. Kielet alkavat pian hamuta kohti. Yksikään ei säntää karsinan perälle pakoon.
Lappeenrannan Nuijamaalla lihanautoja kasvattavien Kari Rutin ja Tuula Kiiskin eläimet ovat tottuneet ihmiseen.
Kiiski jakaa noin 200-päiselle joukolle rehut kaksi kertaa päivässä.
Samalla hän tarkkailee, että kasvateilla on kaikki hyvin, juttelee ja rapsuttelee.
Siinä huomaa, jos joku sonneista vaikuttaa sairaalta tai ruokinta vaatii muutoksia.
Asiantuntijoiden laatimaa ruokintasuunnitelmaa sovelletaan hieman sen mukaan, miltä esimerkiksi sonta näyttää.
”Jos se alkaa mennä aivan liisteriksi, vähennetään valkuaista”, emäntä kertoo.
Ruokintojen yhteydessä huomaa myös helposti, jos rehua on jäänyt syömättä tai se on loppunut kesken.
Huolellisuus näkyy myös tilissä.
Tila sijoittuu päiväkasvujen vertailussa säännöllisesti Atrian parhaaseen neljännekseen.
Edellisen teurasryhmän keskikasvu oli runsaat 600 grammaa päivässä. Parhaiden kasvu hipoi lähellä 800 grammaa.
Teuraspainot ovat 350 kilon paikkeilla ja kasvatusaika 18 ja 19 kuukauden välillä.
”Se on aina taiteilua, että osaisi myydä oikeaan aikaan. Jos ruhopaino jää alle 290 kilon, sonnista ei saa oikein mitään. Mutta rasvaiseksikaan ei saisi päästä, siinäkin voi menettää monta sataa euroa eläintä kohden”, isäntä pohtii.
Hyvien tulosten taustalla ei ole erityisiä salaisuuksia tai kikkoja.
”Sen minkä teen, olen aina pyrkinyt tekemään kunnolla”, isäntä toteaa.
Kuulostaa yksinkertaiselta, ja onkin.
Kyse on perusasioista, jotka hoidetaan huolella.
Säilörehu pyritään tekemään tarkasti ajallaan ja siitä teetetään analyysit.
”D-arvo saisi olla lähellä 700:a. Osa tiloista tuntuu suhtautuvan siihen välinpitämättömämmin.”
Ruokintasuunnitelma uusitaan 3–4 kertaa vuodessa.
Lisäksi huolehditaan, että navetassa on raikas ilma ja riittävästi tilaa.
Ruokinta perustuu hyvän säilörehun lisäksi omaan viljaan.
”Onneksi se on riittänyt, omassa viljassa markkinahintaa ei tule ajateltua”, isäntä sanoo.
Säilörehua ja ohraa täydennetään vitamiineilla, kivennäisillä ja rypsirouheella. Jälkimmäisen hinta on ollut viime aikoina korkea, mutta sen ei ole annettu vaikuttaa käytettävään määrään.
Kun päiväkasvut pysyvät hyvinä, kierto navetassa on nopea.
”Muuhun ei juuri pysty itse vaikuttamaan, rehukustannukset, tuet ja tilityshinnat eivät ole itsestä kiinni.”
Sonnit saapuvat tilalle ternivasikoina.
Noin puolet, eli vajaa sata, kasvatetaan teuraaksi itse. Hieman yli puolet lähtee välitykseen.
Vasikoiden kasvatus alusta lähtien on työlästä, mutta kiitollista.
”Loppukasvu riippuu paljon siitä, millaisen alun vasikka saa”, Ruti sanoo. Lisäksi alkukasvatus tuo varmemmin leivän kahdelle.
Vasikoiden yleisimpiä ongelmia ovat hengitystieoireet ja puhaltuminen.
Hengitysoireet tulevat yleensä jonkin vasikan mukana ja puhkeavat muutosten ja stressin seurauksena. Usein noin puolet 35 vasikan ryhmästä täytyy lääkitä.
Yksi keino yskää vastaan on hyvä kuivitus.
”Pohjaa ei saa päästää märäksi”, Ruti painottaa.
Kaikki tilalle tulevat sonnit nupoutetaan, mikä vähentää tappelujen aiheuttamia vahinkoja.
Samalla tutkitaan navat napatulehdusten varalta.
Isäntä tekee nupoutuksen itse, mutta eläinlääkäri rauhoittaa ja antaa kipulääkityksen vasikoille.
TERHI TORIKKA
Se on aina taiteilua, että osaisi
myydä oikeaan aikaan. Jos ruhopaino jää alle 290 kilon, sonnista ei saa oikein mitään. Mutta rasvaiseksikaan
ei saisi päästä, siinäkin voi menettää monta sataa euroa eläintä kohden.«
KARI RUTI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
