Torjunta-aineet heikentävät kimalaisten kykyä oppia ja muistaa kukkien värejä – myös kasvitautimyrkyt voivat haitata pölyttäjien ruuanhankintaa

Torjunta-ainepitoisuudet maatalousympäristössä voivat nousta niin korkeiksi, että ne heikentävät kimalaisten ruoanhankintakykyä, vaikka eivät niitä suoraan tappaisi. Kuva: Jarkko Sirkiä

Suomen ympäristökeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen tutkimusten mukaan torjunta-aineet voivat heikentää sekä kimalaisten kykyä oppia värejä että muistaa oppimansa.

Pölyttäjien luonnossa selviäminen vaatii kykyä tunnistaa ravitsevat kukat. Kun kimalaiset ovat elinvoimaisia, ne varmistavat ruoanhankinnallaan useiden satokasvien, puolukan ja mustikan pölytyksen.

”Tulosten perusteella torjunta-ainepitoisuudet maatalousympäristössä voivat nousta niin korkeiksi, että ne heikentävät kimalaisten ruoanhankintakykyä, vaikka eivät niitä suoraan tappaisi,” kertoo Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Lotta Kaila.

Torjunta-aineiden vaikutuksia kimalaisten oppimiseen ja muistiin selvitettiin kahdessa eri tutkimuksessa värioppimistestin avulla. Testissä kimalaisten piti oppia tunnistamaan kymmenen eri väriä, joista viideltä ne saivat palkitsevaa sokerivettä ja lopuilta pahanmakuista kiniinivettä.

Torjunta-aineille altistettujen kimalaisten ja altistamattomien kontrollikimalaisten värioppimisessa havaittiin eroja.

Ensimmäisessä tutkimuksessa torjunta-aineen tehoaineena oli tiaklopridi. Altistus heikensi kimalaisten kykyä oppia valitsemaan ne kukat, joilta ne saivat sokerivettä. Kimalaisten altistusmäärä vastasi Kanta-Hämeessä vuosina 2013–2015 ja 2019–2020 siitepölystä ja medestä mitattuja tiaklopridipitoisuuksia.

Suurin osa lainsäädännön asettamista rajoitteista torjunta-aineiden käytössä koskee hyönteisten torjuntaan tarkoitettuja valmisteita. Ne tappavat pölyttäviä hyönteisiä pienempinä pitoisuuksina kuin esimerkiksi aineet, joilla torjutaan kasvitauteja.

Toisessa tutkimuksessaan tutkijat testasivatkin kasvitautien torjuntaan käytettävän Amistar-nimisen torjunta-aineen vaikutuksia kimalaisten oppimiskykyyn ja muistiin. EU:n riskinarvioinnin mukaan Amistaria ei pidetä niin haitallisena pölyttäjille, että sen käyttöä tulisi rajoittaa. Valmistetta saa esimerkiksi ruiskuttaa pölyttäjiä puoleensa vetäville kukkiville kasveille toisin kuin monia hyönteisten torjuntaan tarkoitettuja valmisteita.

“Löysimme viitteitä siitä, että Amistarin vaikutukset kimalaisiin saattavat olla arvioituja laajempia. Sille altistetut kimalaiset muistivat huonommin sokerivettä sisältävät kukat kuin altistamattomat kimalaiset,” kertoo Oulun yliopiston dosentti Olli Loukola.

Havaittu vaikutus ei ollut tilastollisesti merkitsevä, mutta riittävän vahva herättämään tutkijoiden huolen ja osoittamaan tarpeen lisätutkimuksille. Havainnot osoittavat, että hyönteisten torjunta-aineiden lisäksi kasvitautien torjunta-aineiden vaikutuksia pölyttäjiin tulisi tutkia tarkemmin.

Lotta Kailan mukaan tutkimustuloksia tulee hyödyntää lainsäädännön kehittämisessä.

”Suomeen tulee perustaa torjunta-aineiden ympäristöjäämien seurantaohjelma, jotta tietäisimme, kuinka suurille jäämäpitoisuuksille pölyttäjät ja muu ympäristö altistuvat. Lisäksi EU-alueen viranomaisten tulisi laajentaa torjunta-aineiden tutkimusvaatimuksia.”