Epäluulot kääntyivät menestykseksi: Suomesta tuli viidessä vuodessa vapaaporsituksen edelläkävijä

Timo Heikkilä (kyykistyneenä) esitteli vapaaporsitusyksikköä runsaalle kiinnostuneiden joukolle torstaina. Kuva: Pasi Leino

Suomesta on muutamassa vuodessa tullut vapaaporsituksen edelläkävijämaa, hehkuttaa ruskolainen sikayrittäjä Timo Heikkilä, yksi vapaaporsituksen uranuurtajista Suomessa.

Ensimmäiset isot sikayksiköt siirtyivät vapaaporsitukseen Suomessa viisi vuotta sitten, Heikkilä kertaa. ”Moni piti meitä kyllä aika hulluina.”

Kuluneiden viiden vuoden aikana yrittäjät ovat kartoittaneet ja testanneet käytäntöjä.

”Nyt tulokset näkyvät. Suomi on päässyt jo niin pitkälle, ettei ulkomailla meinata edes uskoa meidän tuloksia”, Heikkilä hehkuttaa.

”Vapaaporsitustiloilla päästään taloudellisesti yhtä hyvään tuotokseen kuin muillakin tiloilla. Vapaaporsituksen ansiosta emakko voi paremmin ja porsaat kasvavat paremmin.”

Heikkilän tilalla järjestettiin torstaina avoimien ovien tilaisuus, jonka yhteydessä maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio vihki uudet vapaaporsitusyksiköt juhlallisesti käyttöön. Uusien yksiköiden myötä tilalla on yhteensä 12 vapaaporsitusyksikköä.

Porsaiden pesät kuvassa etualalla. Pesää emakon tilasta erottava seinä on vino, jolloin emakolle jäävä tila on optimaalisen muotoinen. Kuva: Pasi Leino

Husu-Kallio lainasi omassa puheenvuorossaan 21.10. ilmestyneessä Maaseudun Tulevaisuudessa ollutta sitaattia: ”Vapaaporsitus on tätä päivää”.

”Ja sitä se on”, Husu-Kallio vahvisti. Hän muistuttaa, että eläinten hyvinvointilain vuosia kestäneen uudistustyön yhteydessä on käyty erittäin runsaasti keskustelua tiineytys- ja porsitushäkeistä. Tähän keskusteluun täytyy suhtautua vakavasti.

”On itsestään selvää, että tänä päivänä kuluttajalla on suurempi valta kuin koskaan aikaisemmin.”

Vapaaporsituksen edistäminen on kirjattu nykyisen hallituksen ohjelmaan. Lisäksi siihen kannustetaan eläinten hyvinvointikorvauksessa: myös vuosina 2023–2027 tilat voivat valita hyvinvointikorvauksen tilakohtaiseksi toimenpiteeksi vapaaporsituksen.

”Eläinlääkärinä olen erityisen iloinen siitä, että tiloilla satsataan emakoiden pesäntekomahdollisuuksiin, niille annetaan tonkimismateriaaleja ja muutenkin luodaan edellytyksiä niiden lajityypilliseen käyttäytymiseen.”

Eläinlääkärinä Jaana Husu-Kallio iloitsee tilojen satsauksista eläinten hyvinvointiin. Kuva: Pasi Leino

Timo Heikkilä pitää tärkeänä sitä, että Suomessa sikojen hyvinvointia on edistetty pakkojen sijaan vapaaehtoisin keinoin.

”Jos meidät olisi pakotettu siirtymään vapaaporsitukseen, olisimmeko nyt tässä pisteessä”, hän kysyy ja viittaa edelläkin mainittuun hyvään taloudelliseen tulokseen.

”Me vapaaporsitukseen siirtyneet olemme tehneet tätä suurella innolla.”

Timo Heikkilän mukaan on oleellista, että Suomessa vapaaporsitusta ei ole ajettu pakolla. Kuva: Pasi Leino

Tyypillisesti porsitushäkkien käyttöä perustellaan porsaiden turvallisuudella. Monisatakiloinen emakko talloo kääntyessään herkästi lähellä olevat porsaat hengiltä.

Heikkilän tilalla tätä riskiä on pyritty minimoimaan lämpötilaerojen avulla: itse runsaasti lämpöä tuottava emakko kaipaa alleen viileää alustaa, porsaat puolestaan hakeutuvat lämpimään.

Porsaille on erotettu karsinasta pesät, joissa lämpölamput pitävät lämpötilan 35 asteessa. Ritilän kohdalla lämpötila puolestaan on reilusti alle 20 asteen ja olot viileyttä hakevalle emakolle mieluisat.

Lämpötilaerot pitävät emakon ja porsaat pääosan ajasta eri puolilla karsinaa.

Häkkejä perustellaan myös ihmisten turvallisuudella. Yksi torstain tilaisuuden kävijöistä oli itse saanut vakavia vammoja aggressiivisen emakon purtua häntä jalkaan.

Heikkilän vapaaporsitusyksikön karsinoissa on tarvittaessa mahdollista käyttää väliaikaista häkkiä esimerkiksi silloin, kun karsinaa puhdistetaan tai emakkoa lääkitään.

Myös emakolle karsinasta varattu tila on pohdittu huolella. Emakon tila on muodoltaan kolmio. Kokemukset ovat osoittaneet sen olevan paras porsaskuolleisuuden vähentämiseksi.

Timo Heikkilä toteaa toimineensa sikayrittäjänä 34 vuotta. Viime viikolla käyttöön vihittyä yksikköä hän kuvasi ”taiteilijauransa huipennukseksi”.

Sikojen hyvinvointia edistävien innovaatioiden ohella sikalaan on haettu ratkaisuja, jotka parantavat tuottavuutta ja vähentävät ihmistyön tarvetta. ”On hankittu kaikki se tekniikka, joka on arvoitu järkeväksi.”

Yksi johtoajatus on ollut hakea keinoja, joilla eläin saadaan ohjattua toimimaan luonnollisesti hoitajien haluamalla tavalla.

Esimerkiksi olkiautomaatit on sijoitettu karsinaan niin, että emakon takapää on niillä ”asioitaessa” ritilän päällä. Lanta ei tällöin päädy betonilattian päälle vaan ritilälle, mikä taas vähentää ihmistyön määrää karsinan puhtaanapidossa, Heikkilä perustelee.

Heikkilän mukaan uuden sikalainvestoinnin kustannusarvio oli 2,2 miljoonaa euroa. Lopullinen kustannus ylittää tämän ”jonkin verran”.