Museoisännän aika ei käy pitkäksi

Kuva: Mikko Makkonen

Isoukin perintönä Antti Mutasen vastuulle on jäänyt esimerkiksi historiallinen ruismylly, joka äskettäin kunnostettiin perinteitä vaalien. Siitä Mutaset saivat Talonpoikaiskulttuurisäätiöltä tunnustuslaatankin.

”Ruismyllyä on kyllä aina remontoitu eikä kukaan tiedä, kuinka vanha rakennus alkujaan on. Ensimmäinen myllylupa tänne on saatu vuonna 1768”, Antti Mutanen kertoo.

Ensimmäisen ison remontin hän tietää olleen vuonna 1898, jolloin ensimmäinen turbiini otettiin käyttöön.

”Ukkini Toivo Mutanen on minua kouluttanut. Jauhaminen täällä loppui vasta 1980-luvun lopussa”, Mutanen kertoo myllyn ja aikoinaan alueella asuneen teollisuusyhteisön vaiheista.

Myllyn naapurissa sijaitsee Komperon ulkomuseo savusaunoineen ja savutupineen. Läheisen Siikakosken neliholvisesta kivisillasta on jäljellä enää rippeet, mutta sillan kupeessa sijaitsee erikoisuutena kylän yhteinen pyykkitupa.

”Isoukin lanko rakensi tähän 1940-luvulla kivitalon liikehuoneistoksi, jonka kellarissa oli leipomo ja yläkerrassa kaksi asuntoa. Se kertoo siitä, että silloin vielä uskottiin kylän elinvoimaisuuteen ja mylly- ja saha- sekä kutomotoimintaan. Nyt täältä on kaikki sellainen kuihtunut”, Mutanen miettii.

Omat lapsensa hän kuljettaa alakouluunkin Joensuuhun saakka. Liperin kunta lakkautti tänä keväänä Viinijärveltä yläkoulun, eikä kyläkouluista ole tietoakaan.

”Mutta aktiivinen ’museomafia’ meillä toimii, ja eläkeläisiä tulee kylälle kauempaakin pelaamaan lentopalloa.”