Sota pisti tärkeysjärjestyksen uusiksi: 50 ukrainalaista majoittuu salolaisella puutarhatilalla ja lisää ihmisiä on tulossa, arvelee Esa Rannikko – "Niin kauan koitetaan auttaa kuin pystytään"

Rannikon puutarhassa eletään päivä kerrallaan. Ukrainalaiset on majoitettu entiseen vanhainkotiin. Puolet tulijoista on lapsia. Tavallisena vuonna tilalla on ollut töissä kauden aikana jopa 500 kausityöntekijää, mutta nyt päällimmäisenä tavoitteena on inhimillisen hädän lievittäminen. Kuva: Suvi Elo

Rannikon puutarhan Esa Rannikko oli vielä hetki sitten tulevaan kasvukauteen keskittynyt, kiireinen yrittäjä.

Nyt hän on mies – joskin edelleen kiireinen mies – jonka arvomaailma on mennyt uusiksi.

Hajalan kylässä Salossa sijaitsevalla tilalla viljellään avomaan vihanneksia ja marjoja.

Kun Ukrainan tilanteen vakavuus selvisi Rannikolle, hän ilmoitti Facebookissa, että tilalle saa tulla turvaan.

Nyt perillä on liki 50 ukrainalaista, pääasiassa naispuolisia työntekijöitä tai työntekijöiden sukulaisia. Tulijoista puolet on lapsia.

Määrä tulee todennäköisesti nousemaan, Rannikko ennustaa.

"Monet niistäkin, jotka aluksi päättivät jäädä puolustamaan kotiaan, ovat todenneet, että paljain käsin se on vaikeaa. Maasta on lähdetty läheisten menettämisen pelossa."

Normaalin kauden aikana tilalla työskentelee jopa 500 ihmistä. Valtaosa on ukrainalaisia, vähemmistö suomalaisia.

Normaalista ei tosin ole voinut puhua pitkään aikaan, Rannikko virkkaa. Takana olevat kaksi poikkeusvuotta ovat sulattaneet alan yritysten tuloksentekokyvyn.

"Kukaan ei tiedä paljonko tulee, kukaan ei tiedä keitä tulee. Kaikki mitä talvella on suunniteltu, on nyt romukopassa."

Kasvihuoneilla on saatu tehtyä pakolliset työt. Olena Panchenko (vasemmalla) ja Alla Rezvaniuk (oikealla) ovat työskennelleet tilalla jo ennen sotaa. Rezvaniukin perhe myös asuu Suomessa. Keskellä Esa Rannikko. Kuva: Suvi Elo

Ukrainalaismiehillä on kova maanpuolustustahto ja heidän määränsä tulee itsestään selvästi olemaan pienempi.

Tällä hetkellä tilalla mennään akuutin pakolaistilanteen ehdoilla. Rannikon puoliso Iina on myös työllistetty ukrainalaisten asioiden hoitamiseen.

Suomeen tulevat ukrainalaiset pääsevät tilapäisen suojelun piiriin, mutta heidän tulee ensin tunnistautua paikallisella poliisiasemalla.

Sen jälkeen esimerkiksi lapset voivat mennä kouluun.

Lähin poliisiasema Raisiossa on kuitenkin pahoin ruuhkautunut. Varsinais-Suomeen tulee paljon ukrainalaisia, sillä monilla on alueelle kontakti työn kautta.

"Virkavallan kapasiteetti ei riitä", Rannikko sanoo. Toistaiseksi kukaan tilalle tulleista lapsista ei ole päässyt aloittamaan koulua.

Hän toivookin poliisille lisäresursseja suman selvittämiseen.

Tunnistautuminen tehdään ilmoittautumisjärjestyksessä. Niinpä tulijat pitää viedä poliisiasemalle joka päivä uudestaan.

Toki ihmiset on myös majoitettava. Koronakaranteenit pyörivät ja saapujia testataan kotitesteillä tilan laskuun. "Suoria kustannuksia syntyy päivittäin."

Kuluista huolimatta ovet tulijoille halutaan pitää auki. "Ei oma sielu anna periksi: niin kauan koitetaan auttaa kuin pystytään."

Paikalliset ovat auttaneet lahjoittamalla esimerkiksi tavaraa. Martat ostivat tulijoille 100 eurolla hygieniatuotteita.

Halikon kylässä on ollut aiemmin vastaanottokeskus, johon paikallisten suhtautuminen ei hänen mukaansa ollut yhtä positiivista. "Asukitkin olivat tuolloin erilaisia kuin mitä nyt."

Hajalaan tuli hetkeksi joulu, kun lapset luovuttivat lelujaan ukrainalaisten lasten käytettäväksi. Lelut päätyivät heti käyttöön, hän kertoo iloisena.

Hajalan kylässä Salossa asuvat lapset ovat antaneet omia lelujaan tulijoille. Lelut pääsivät heti ahkeraan käyttöön. Kuva: Suvi Elo

Ukrainalaisten kausityöntekijöiden puute voi ravistella laajasti eurooppalaista ruuantuotantoketjua.

Jos jotakin hyvää poikkeusajoista on ollut, niin ainakin kausityövoiman merkitys on valjennut ministeriporrasta myöten, Rannikko aprikoi.

Nyt Rannikon puutarhan kasvihuoneilla tehdään pakolliset työt. Seuraavaksi olisi tarkoitus aloittaa leikkuut.

On kuitenkin hyvin epävarmaa, mitä kylvetään. Jos hyvää satoa varten ei ole tarpeeksi osaavaa työvoimaa, ostettuja panoksia ei kannata käyttää.

Taivaalla helottava aurinko ei huolista välitä. Kevät tulee kohisten ja lopullisten ratkaisujen hetki tilalla lähestyy.

Tulijat ovat ymmärrettävästi kokemuksistaan kuormittuneita, eikä työkykyisten määrästä ole tarkkaa tietoa.

"Meillä on ollut töissä oikein ahkera naispuoleinen henkilö. Kun hän saapui, hän totesi, ettei ole tällä hetkellä työkunnossa."

"Totesimme että ei mitään, ota rauhassa. Koitetaan auttaa se mikä pystytään. Jos tulee olo että on työkuntoa, koitetaan työtä järjestää."

Jos työhön jaksaa lähteä, voi tuntua myös terapeuttiselta, että on tekemistä neljän seinän sisällä murehtimisen sijaan, Rannikko aprikoi.

Ne naiset, jotka viljelyksille lähtevät, tulevat tekemään aiempaa monipuolisemmin eri töitä. Rannikko ajatteli pitää heille esimerkiksi traktorin käsittelykoulutuksia.

Hän itse puhuu ukrainaa sanan sieltä ja toisen täältä. "Puhun rannikkoa, se on sekoitus kaikkea. Toimeen on tultu ja asiat saatu perille."

Esa Rannikko huoltaa majoitusrakennusten maalämpöjärjestelmää, joka oikutteli. Kuva: Suvi Elo

Maaliskuu mennään nykyisellä porukalla, mutta toukokuussa pellolla pitäisi olla jo 150 ihmistä. "Voi olla, että se on tekemätön paikka. Sota on sellainen, mikä pistää arvot uusiksi: inhimilliset asiat tulevat ensin."

Turvallisuudentunne on yksi ihmisen perustarpeista, jonka sota hävittää, Rannikko pohtii.

"Nyt koitetaan ottaa ihminen ihmisenä vastaan, auttaa normaaliarkeen ja tuoda ilon hetkiä, on se sitten lelu tai turvallinen tunne siitä, että ei tarvitse ilmavaroituksen takia mennä kellariin. Kun aurinko aamulla nousee, voi katsoa sitä aurinkoa vaikka koko päivän."