Kotimaisen vuohenjuuston tulevaisuus vaakalaudalla
Huoli kalvaa Suomen pientä vuohituottajien joukkoa.
”Huonoja uutisia kuuluu melkein jatkuvasti”, Suomen vuohiyhdistyksen puheenjohtaja Jani Sivunen Ilmajoelta harmittelee.
”Jos lopettavien eläimille ei löydy uutta paikkaa, ne tekevät ison loven valmiiksi melkein uhanalaiseen suomenvuohi-rotuun.”
Myös koko sektori kärsii jo pienuuden kiroista.
Käytössä ei ole esimerkiksi samanlaisia tietojärjestelmiä kuin suuremmilla tuotantosuunnilla.
Tuottajien pieni joukko on pääosin niin kiireistä ja työllistettyä, ettei yhteisten asioiden hoitamiseen tahdo jäädä aikaa. Edunvalvonta jää vähiin.
Uusista yrittäjistä ei löydy helposti pelastusta, sillä alalle on haastavaa tulla. Sopimustuotantoa on vain Juustoportilla, joka ottaa uusia tuottajia korkeintaan nykyisen keräilyreitin varrelta.
Kuttutuen saamiseksi tuottajan on pystyttävä osoittamaan maidolle jatkojalostuspaikka. Keräilyreitin ulkopuolella se tarkoittaa juustolan perustamista. Se on iso investointi, eikä sovi kaikille.
”Kunnioitan niitä, jotka osaavat ja jaksavat tehdä juustoja. Minulle sopii yhteistyö Juustoportin kanssa”, Sivunen sanoo.
Yksi ahkerista juustontekijöistä on Saloniemen Juustola Laitilassa.
Riitta Saloniemi on kasvattanut vuohia lähes 20 vuotta.
”Muutosta ei ole tullut, tai jos on, niin huonompaan suuntaan.”
Hän kaipaisi edes eläinrekisteriä, josta pystyisi tarkistamaan sukulinjoja. Jalostus on ruutuvihon varassa. Lisähaastetta tuovat pienessä populaatiossa toisiaan lähenevät sukulinjat.
Keinosiemennystäkään ei ole.
Saloniemi ihmettelee, missä viipyy eläingeenivaraohjelman mukainen pukkien siemennesteen kerääminen.
”Se pitäisi saada käyntiin, mutta aikataulusta ei ole tietoa.”
Vuohet kiinnostavat Sivusen ja Saloniemen mukaan monia uusia yrittäjiä, mutta into lopahtaa usein maidon jatkojalostuksen haasteisiin.
”Kaikki karjaihmiset eivät ole juustomestareita”, Saloniemi toteaa.
Jos maidolle löytyisi ostaja, vuohitalouden aloittaminen olisi melko helppoa. Alkuun pääsee pienillä investoinneilla, esimerkiksi vanhoja sikaloita ja kanaloita voi hyödyntää.
”Lisäksi vuohi on melko helppo eläin ja maitotuotteet sopivat monille allergisille.”
Suomenvuohen vahvuuksiksi yrittäjät listaavat vaatimattomuuden, sitkeyden, hedelmällisyyden, terveyden ja hyvän maitotuotoksen kokoon nähden.
”Rodun vaaliminen on erittäin tärkeää. Risteyttämällä se katoaisi hetkessä”, Sivunen kauhistelee.
Sivusen mielestä vuohitalouden onni on, että erikoinen on muotia.
”Toivottavasti ihmiset innostuisivat muustakin kuin maidosta. Se voisi lisätä tuotantoa ja vuohien määrää.”
Sivunen tarkoittaa muun muassa vuotia, lihaa ja saippuoita. ”Liha on tosi hyvää, mutta kanavia myyntiin on vähän.”
Pääosa vuohitiloista lopettaa pukkikilit heti syntymän jälkeen.
Saloniemi on muutamana vuonna kasvattanut pukit lihaksi ja markkinoinut pääkaupunkiseudun ravintoloihin. Hän toivoo, että kileille löytyisi erillisiä jatkokasvattajia.
”Niiden meno Honkajoelle on turhuutta.”
Myös nykyisten tuotteiden kulutus voisi kasvaa. ”Juustoja on jo hyvä ja laadukas valikoima. Epäilevienkin kannattaisi maistaa”, Sivunen kehottaa.
Sastamalalainen vuohenmaidontuottaja Erkki Väisänen pitää yhtenä vuohitalouden ongelmana heikkoa tunnettuutta.
Vuohta ei aina mielletä tuotantoeläimeksi, eivätkä kaikki kuluttajat edes tiedä, että kotimaisia vuohenmaitotuotteita on saatavilla. Lisäksi vuohi sekoitetaan välillä lampaaseen.
”Pitäisi saada tietoisuuteen, että Suomessa on yhä tiloja jotka saavat vuohista elannon.”
Hän arvelee määräksi noin parikymmentä.
Väisänen pelkää, että vuohisektori on ajautumassa kriisiin. Lyhyessä ajassa kustannukset ovat nousseet noin 70 prosenttia ja maidon hinta tippunut hieman.
Pärjätäkseen on karsittava kaikesta mahdollisesta, mutta sekään ei tahdo riittää.
”On mietittävä uusia ratkaisuja. Jos maidon tuottaminen ei riitä, sitä on ryhdyttävä jalostamaan itse.”
Positiivista on, että kysyntää maidolle riittää.
TERHI TORIKKA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
