Kotieläinjalostaja painottaa sikojen kestävyyttä
Sikaa voidaan käyttää ihmistutkimuksen malllina, sillä lajit ovat saman-kaltaisia. Mahdollisia tutkimuksen kohteita voivat jatkossa olla esimerkiksikäyttäytymisominaisuudetja liikalihavuus, sanoo kotieläinten jalostustieteen professori Pekka Uimari. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoOminaisuudet, joita sianjalostuksessa painotetaan, ovat järkeviä, koska niillä on taloudellista merkitystä, kotieläinten jalostustieteen professori Pekka Uimari sanoo. Niitä ovat esimerkiksi kasvukyky, rehuhyötysuhde, hedelmällisyys ja lihan laatu.
”Vaistonvaraisesti sanoisin, että emakon kestävyyttä ja hedelmällisyyttä voisi painottaa enemmän.”
Kestävyys ja hedelmällisyys ovat esimerkkejä ominaisuuksista, joissa taloudellinen hyöty ja eläimen terveys kulkevat käsi kädessä.
Suomalainen emakko tuottaa kaksi vieroitusikään ehtivää porsasta vähemmän pahnuetta kohti kuin tanskalainen. Pelkkä pahnuekoon jalostaminen suuremmaksi ei ratkaise ongelmaa.
Emakon nisien määrä asettaa ylärajan porsastuotokselle. ”Kun optimin yli mennään, porsaskuolleisuus ja työmäärä lisääntyvät”, Uimari toteaa.
Suunnilleen 80 prosenttia suomalaisista lihasioista kantaa ulkomailta tuotua perimää, Uimari arvioi. Sikapopulaatiot, joilla jalostustyötä Suomessa tehdään, ovat pieniä.
Se vaikeuttaa työtä ja lisää esimerkiksi sukusiitoksen riskiä. Uimarin mukaan populaatioiden koosta ei kuitenkaan ole syytä olla erityisen huolissaan.
”Pitää vain harjoittaa järkeviä käytäntöjä paritussuunnitelmissa. Vastuu on sekä jalostusorganisaatioilla että tiloilla.”
”Pienessä populaatiossa jalostuksessa tasapainoillaan sukulaistumisen ja perinnöllisen edistymisen kanssa”, Uimari kuvailee.
Uimarin työ keskittyy sianjalostukseen ja genomiikkaan. Hän pyrkii tutkimuksessaan selvittämään, mitkä geenit eli perintötekijät vaikuttavat lihan laatuun ja emakoiden kestävyyteen.
Molemmat ovat ominaisuuksia, joita ei voida mitata elävästä karjusta. Perinteisesti eläimen jalostusarvo tällaisten ominaisuuksien suhteen on ennustettu sen sukulaisten tulosten perusteella.
Genominen valinta parantaa jalostuksen tuloksia kahdella tavalla. Se nopeuttaa jalostusarvojen määrittämistä ja parantaa niiden luotettavuutta.
Genominen mallinnus on käytössä sika-ainekselle, jota tuodaan Suomeen. Uimarin tavoitteena on saada se käyttöön myös kotimaiselle maatiaiselle ja yorkshirelle.
Genomisen mallinnuksen taustalla on laaja aineisto rodun eläinten dna- ja jalostusarvotietoja. Näitä yhdistämällä tehdään tilastollinen malli, joka kuvaa sitä, millä kromosomialueilla on merkitystä kyseisen ominaisuuden suhteen.
Siitokseen suunniteltujen nuorten karjujen genotyyppi määritetään niiden dna:sta. Tämä tieto syötetään ohjelmaan, joka laskee tehdyn mallin avulla ennusteen esimerkiksi karjun tytärten kestävyydestä tai porsaiden lihanlaadusta.
HANNA SALONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
