Porokuninkuusajoilla 70. juhlavuosi: Haasteiden keskellä olevalle elinkeinolle sähäkät kilpailut tuovat kaivattua nostetta – kuskien määrä kasvussa
Poronhoitoalueella vuosittain järjestettävät porokilpailut ovat tärkeä osa pohjoista porokulttuuria ja -taloutta. Vauhdikkaalla ja näyttävällä lajilla on pitkät perinteet.
”Kilpailutoimintaan on tullut mukaan vanhempien ohella nuoria ja uusia perheitä, mikä on valtava noste paitsi porourheilulle, myös koko poroelinkeinolle ja sen tulevaisuudelle", sanoo Porokilpailijat ry:n puheenjohtaja Seppo Koivisto. Kuva: Arto Takalampi”Porokuninkuusajot viettävät merkkivuotta, kun Inarissa järjestetään kevättalvella järjestyksessä 70. kuninkuusajot. Tapahtuman merkitys korostuu, kun kahtena edellistalvena ajot jouduttiin perumaan koronan vuoksi”, sanoo Suomen Porokilpailijat ry:n puheenjohtaja Seppo Koivisto Rovaniemeltä.
Porokilpailuja on järjestetty liki sata vuotta, 1920-luvulta lähtien, ja komeimmasta kruunusta, porokuninkuudesta, on ajettu vuodesta 1950 lähtien.
Porokilpailijoiden yhdistys on vuonna 2014 alan harrastajien perustama lajin kattojärjestö. Aiemmin kilpailutoiminnasta vastannut Paliskuntain yhdistys luopui, koska se ei kuulunut sen ydintehtäviin.
Koivisto oli vetäjänä perustamassa uutta yhdistystä. Hän tutustui poroihin lapsena ja ajoi ensimmäisen kerran kilpaa 7-vuotiaana. Hän kilpaili 30 vuoden ajan ja saavutti ohjastajana neljä porokuninkuutta.
Koivisto ajoi 10 vuotta kilpaa myös moottorikelkalla, mihin hänellä oli vahva tuntuma toimittuaan vuosikymmenet Rovaniemellä moottorikelkkakauppiaana ja alan kerhotoiminnassa.
”Omaa porotaloutta ja poroja minulla on ollut nuoresta lähtien ja olen mukana paliskunnan toiminnassa. Olen poronomistaja, en ammattimainen poromies”, Koivisto korostaa.
Porourheilulla on Koiviston mukaan valtava merkitys koko elinkeinolle. Utsjokelaisen ja savukoskelaisen poromiehen mahdollisuudet tavata toisiaan ammattiasioissa ovat rajallisia, mutta porokilpailussa se onnistuu.
”Niissä he voivat vaihtaa ammatillisia ajatuksia ja tutustua toisen tapaan toimia, uusiin asioihin ja käytänteihin”, hän kertoo.
”Kilpailutoimintaan on tullut mukaan vanhempien ohella nuoria ja uusia perheitä, mikä on valtava noste paitsi porourheilulle, myös koko poroelinkeinolle ja sen tulevaisuudelle.”
Muutama vuosi sitten porourheilussa oli positiivinen ongelma, kun kilpaporojen määrä kasvoi, mutta kilpakuskeja oli suhteessa siihen vähän. Kuskit ohjastavat yleensä tiettyjen omistajien poroja.
”Kisoihin lisättiin juniorisarja, jota 8–14 -vuotiaat pääsivät ajamaan. Kuskien määrä lisääntyi niin, että aiemman 15 ammattikuskin sijaan heitä on tällä kaudella jo 50”, Koivisto toteaa tyytyväisenä.
Porocupin osakilpailuja järjestetään koko poronhoitoalueella, mutta eksoottisella urheilulajilla olisi kysyntää muuallakin. Koiviston mukaan jo nyt osakilpailuja järjestetään tutuissa matkailukohteissa.
”Kuten Äkäslompolossa väkimäärästä nähtiin, poroajot ovat kiinnostava talvitapahtuma.”
Poroelinkeino kärsii Koiviston mukaan samoista ongelmista kuin maatalous eli keskeisten tuotantokustannusten noususta, mikä syö kannattavuutta.
Porojen laiduntaminen on ongelmallista, kun osassa poronhoitoaluetta kovat pakkaset kovettivat jo marraskuussa sateista läpimärän lumen läpipääsemättömäksi teräskanneksi maahan saakka.
”Kun näistä ongelmista selvitään, näen elinkeinon tulevaisuuden positiivisena ja uusia toimijoita mukaan houkuttelevana. Elinkeino on muutosvaiheessa, ja päättäjien on osattava ratkaista, mihin päin alaa halutaan kehittää”, hän kokee.
Lue lisää:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
