Puolen tonnin karvaturri on juuri niin lempeä kuin ulkonäkö antaa ymmärtää

Ylämaankarja on rauhallinen eläin, eikä sen kesyttäminen Johanna Rotola-Pukkilan mukaan vaadi mitään "ihmeellisiä taitoja". Kuva: Jukka Pasonen

Kuva: Jukka Pasonen

Kuva: Jukka Pasonen

Ensimmäiset kuukautensa vasikka viettää samassa aitauksessa emonsa kanssa. Kuva: Jukka Pasonen

Ensimmäiset kuukautensa vasikka viettää samassa aitauksessa emonsa kanssa. Kuva: Jukka Pasonen

Suoramyyntihuoneen seinät kertovat näyttelyissä palkitusta jalostustyöstä. Kuva: Jukka Pasonen

Pitkäkarvainen, isolta koiralta näyttävä otus kyhnyttää turpaansa naisen jalkaa vasten. Nainen rapsuttaa eläimen päälakea kuin lemmikkiä ikään.

Eläin ei ole koira eikä edes lemmikki vaan ylämaankarjavasikka. Sen emo päivystää valtavine sarvineen vasikkaa rapsuttavan naisen takana. Emoa ei tilanne näytä haittaavan.

"Nämä ovat täysin kesyjä", vakuuttaa eläinten omistaja, Johanna Rotola-Pukkila.

Ylämaankarja on luonnostaan rauhallinen eläin, mutta nämä yksilöt ovat erityisen seesteisiä. Rotola-Pukkila kertoo kesyttävänsä eläimet, jotta ne olisivat helposti käsiteltäviä.

Rotola-Pukkilan Kauhajoella sijaitseva tila, Riverhill’s Highland, on yksi tämän vuoden Farmari-näyttelyn vierailukohteista. Se avaa ovensa kiinnostuneille perjantaina.

Vaikka tilan eläimet ovatkin kesyjä, niitä pääsee katsomaan vain aidan takaa. Näin paitsi turvallisuussyistä – täysikasvuinen eläin painaa keskimäärin 900 kiloa – myös hygieniasyistä. Aitauksessa asteleva ihminen voisi tuoda karjaan jonkin tarttuvan eläintaudin.

Mutta ei hätää: ylämaankarja on vaikuttava ja sympaattinen eläin myös laitumen reunoilta ihailtuna.

Rotola-Pukkila on työskennellyt nautojen parissa vuodesta 2004, jolloin hän – omien sanojensa mukaan päähänpistosta – päätti aloittaa maataloustuotannon.

Maatalouskoulun lisäksi hänellä ei ollut muuta maataloustaustaa. Maataloustaustaa ei ollut myöskään hänen puolisollaan.

Aluksi harkinnassa oli ottaa lampaita. Suomalaisten sen aikaiset makutottumukset saivat kuitenkin toisiin ajatuksiin.

”Lampaanliha ei ollut siihen aikaan vielä niin suosittua kuin nyt. Moni vierasti vielä sen makua”, Rotola-Pukkila kertoo.

Niinpä valinta osui lihanautoihin, ja niistä Suomessa edelleenkin varsin harvinaiseen ylämaankarjaan eli highlandiin.

Tilalta suoramyytävän lihan lisäksi Rotola-Pukkila tuottaa myös jalostuseläimiä myyntiin. Suoramyyntihuonetta koristavat palkinnot kertovat intohimoisesta suhtautumisesta karjanjalostukseen.

Ensimmäiset eläimet tulivat Rotola-Pukkilan tilalle monesta paikasta: Paimiosta Varsinais-Suomesta, Köyliöstä Satakunnasta, Pohjanmaalta Kristiinankaupungista ja Pirkanmaalta Virroilta.

Nämä 13-vuotiaat kantanaaraat ovat tilalla edelleen.

Pääosin lihatila tietenkin tuottaa eläimiä teuraaksi. Teuraspainon ylämaankarja saavuttaa keskimäärin kolmen vuoden ikäisenä, vaihtelua voi olla puoli vuotta kumpaankin suuntaan.

Valtaosa tilan 60:sta peltohehtaarista on nurmella. Lopuilla tuotetaan luomukauraa elintarviketeollisuuteen.