Yhteisnavetta tarvitsee toimitusjohtajan
Yhteisellä navettainvestoinnilla tavoitellaan työmäärän keventämistä ja investointiriskin jakamista useamman yrittäjän kesken.
Anna-Maija Minkkisen Savonia-ammattikorkeakouluun tekemä yhteisnavettojen johtamista käsittelevä Amk-agrologiopiskelijan opinnäytetyö kertoo, että näihin tavoitteisiin päästään toiminnan ensimmäisten vuosien jälkeen.
Onnistumisen ehdoiksi tutkimuksessa osoittautuivat tarkka suunnittelu ennen toiminnan aloittamista, johtohahmon löytyminen ryhmästä sekä töiden jako osakkaiden osaamisalueiden mukaan.
Navettaosakkaiden yhteistyön tulee luonnollisesti toimia hyvin, mikä vaatii osakkailta samanlaisia arvoja ja tavoitteita.
Tutkimukseen Minkkinen haastatteli viittä yhteisnavettaa. Alkunsa navetat olivat saaneet, kun yhdellä tai kahdella osakastiloista oli tullut aika miettiä, laajentaako maidontuotantoa vai vaihtaako tuotantosuuntaa.
Yhteisnavetat nousivat vaihtoehdoksi mahdollisuutena parantaa tilojen kilpailukykyä ja tulosta. Myös investointikustannus jakaantuu yhteisessä hankkeessa useamman osakkaan kesken.
Etuna on myös, ettei yhteinen yritys ole niin haavoittuva kuin perinteinen perheviljelmä, jos yrittäjä syystä tai toisesta joutuu työkyvyttömäksi.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että halu yhteisnavetan rakentamiseen täytyy lähteä tiloista itsestään, ulkopuolinen ei pysty intoa sytyttämään.
Haastatelluilla tiloilla suunnitteluprosessit kestivät useita vuosia ja kumppanit ehtivät tässä ajassa vaihtua.
Haastatelluissa yhteisnavetoissa oli mukana 2–3 tilaa ja 3–4 osakasta. Yhtiömuoto oli neljällä tilalla avoin yhtiö ja yhdellä osakeyhtiö.
Lehmiä pienimmällä yhteisnavetalla oli 70 ja suurimmalla 220.
Haastatellut yhteisnavetat eivät omistaneet juurikaan peltoa, vaan yhtiö vuokrasi peltoa osakkailtaan. Yksi navettakin oli rakennettu vuokratontille.
Minkkinen toteaa, että yhteisnavetta tarvitsee johtajan, joka koordinoi toiminnan kokonaisuutta.
Kaikissa haastatelluissa yrityksissä oli toimitusjohtaja, joko nimikkeellä tai ilman. Hänen vastuullaan oli yhtiön rahaliikenteestä vastaaminen ja siitä muille osakkaille tiedottaminen.
Investointien suunnittelussa rahaliikenteestä vastaavan osakkaan ääni painoi eniten, koska hänellä oli maksuvalmiudesta paras tieto.
Haastatteluissa kävi ilmi, että pisimpään toimineissa yrityksissä oli päästy tasaiseen tulokseen ja velkoja pystyttiin lyhentämään.
Aloitusvaiheessa tilat olivat olleet tiukoilla ja yllättäviäkin kustannuksia oli tullut. Alun jälkeen koettiin pärjättävän kohtuullisesti.
Minkkinen muistuttaa tuotosseurannan tärkeydestä. Kun kasvaneella tilalla kokonaismaitomäärä kasvaa, voivat keskituotokset kuitenkin laskea ja se jäädä helposti huomaamatta.
Toimivan vastuunjaon edellytys yhteisnavetoissa on luottamus toisten osaamiseen ja työhön sitoutumiseen.
Tutkimuksessa todettiin tähän kuluvan ensin totutteluaikaa. Kahden vuoden toiminnan jälkeen rutiinien todettiin loksahtaneen kohdilleen.
Töitä jaettiin esimerkiksi taloushallintaan, tuotosseurantaan, siemennykseen ja eläinterveyteen sekä koneiden huoltoon.
Aluksi tiloilla kaikki olivat osallistuneet kaikkiin navetan töihin. Etuna tässä on, että silloin jokainen voi tarvittaessa tuurata myöhemmin toista esimerkiksi sairastumisten aikana.
TUURE KIVIRANTA
Anna-Maija Minkkinen:
Yhteisnavettayritysten
johtamiskäytäntöjä
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
