Uusi-Seelanti suunnittelee viljelijöiltä perittäviä päästömaksuja turvatakseen ruokavientinsä

Uusi-Seelanti on luonnonoloiltaan otollinen muun muassa lypsykarjalle. Kuva: Satu Lehtonen

Merkittävä ruuanvientimaa Uusi-Seelanti on huolissaan käyvätkö sen tuotteet tulevaisuudessa enää kaupaksi, kun valveutuneet ostajat vaativat ruualta vastuullisuutta ja ilmastokestävyyttä.

Muun muassa brittiläinen kaupanjätti Tesco haluaa koko hankintaketjunsa olevan nollapäästöinen vuoteen 2050 mennessä. Tesco on uusiseelantilaisten tuotteiden suurin ostaja Britanniassa.

Uusiseelantilainen meijerijätti Fonterra on varoittanut tuottajiaan, että se voi menettää asiakkaita, jos se ei täytä kestävyysodotuksia.

Uuden-Seelannin hallitus on siten yhdessä viljelijöiden edustajien kanssa suunnittelemassa keinoja, joilla maatalouden ilmastopäästöjä painetaan alas. Yksi keino olisi päästömaksut maataloudelle.

Viljelijöiltä kerättävät päästömaksut käytettäisiin maatalouden vähäpäästöisyyden kehittämiseen ja hyvien toimenpiteiden jalkauttamiseen tiloille. Maksut luonnollisesti myös kannustaisivat viljelijöitä siirtymään vähäpäästöisempiin tuotantomenetelmiin.

”Jos emme luo uskottavaa suunnitelmaa maatalouden päästöjen vähentämiseksi, vientimme tulevaisuus on vaakalaudalla”, sanoo Uuden-Seelannin pääministeri Jacinda Ardern.

”Maailma muuttuu hallituksen esityksistä tai ilman. Uuden-Seelannin on oltava jonon kärjessä pysyäkseen kilpailukykyisenä markkinoilla, jotka vaativat yhä enemmän kestävästi tuotettuja tuotteita.”

Uuden-Seelannin hallitus ja maatalousala myös kehittävät menetelmiä, joilla tunnistetaan maatiloilla tapahtuva hiilensidonta reilulla, kustannustehokkaalla ja tieteellisesti luotettavalla tavalla.

Valtion budjetissa osoitetaan rahaa maatalouden päästöjen vähentämiseen muun muassa tutkimuksen kautta.

Nyt vielä suunnitteluvaihessa olevat järjestelmät on tarkoitus ottaa Uudessa-Seelannissa käyttöön vuonna 2025.