Eläinlääkärin taakka ei saa olla liian raskas kantaa

Eläinlääkäri on äärimmäisen tärkeä lenkki eläinten hyvinvoinnin kannalta, kirjoittaa SM:n tuottaja Piia Lehojärvi. Kuvituskuva.  Kuva: Hanna Koikkalainen

Lokakuu neljäs vietettiin eläinten päivää. Toivon, että samana päivänä jokainen eläintenomistaja muisti myös tuotanto- tai lemmikkieläintensä eläinlääkäriä. Suomessa erityisesti kunnaneläinlääkärien virkoja on vaikea täyttää, koska työ on äärimmäisen kuormittavaa.

Pitkään tuotantoeläinten kanssa työskennelleenä useat kuntien tuotantoeläinlääkärit tulivat minulle liiankin tutuiksi. Välillä oli aikoja, että sama eläinlääkäri kävi hoitamassa lehmiä viikoittain, kun oikein vastusti ja eläimet sairastivat.

Joka kerta tuli kuitenkin olo, että rakkaat eläimet ovat hyvissä käsissä. Jokainen kohtaamani eläinlääkäri on ollut raudanluja ammattilainen, jonka näkemykseen maitotilallisena saattoi luottaa. Välillä pystyin vain ihailemaan, kun itseäni huomattavasti pienempikokoinen eläinlääkäri tuli ja muutaman minuutin työn jälkeen sai käännettyä vasikan oikeaan asentoon poikivan lehmän kohdussa.

Koskaan ei myöskään ollut kiireen tuntua, vaikka seuraava päivystyskeikka odotti jo jonossa. Ehdittiin neuvoa ja vaihtaa nopeasti kuulumisiakin.

Joskus olen törmännyt argumenttiin, että eläinlääkärit tienaavat niin hyvin, ettei heillä olisi varaa valittaa. On totta, että palkasta tuskin on kiinni, että Suomessa on eläinlääkäripulaa. Jos työviikot venyvät 80-tuntisiksi, tuskin mikään rahasumma korvaa sitä, ettet ehdi viettää aikaa perheesi kanssa tai nähdä lapsesi varttuvan.

Toisaalta asiaa voisi tarkastella myös siltä kantilta, että kertyyhän viljelijällekin varsinkin kesäisin valtava määrä työviikkotunteja ja palkka on mitätön. Viljelijänkin työ on vaativaa ja vastuullista. Sekin on aivan totta, mutta varsinkin kunnaneläinlääkäriltä puuttuu yrittäjän vapaus. Työajat määräytyvät sen mukaan, kuinka monta eläinlääkäriä kunnassa on, ja päivystysvuoroja saattaa olla useita putkeen. Päivystyksessä pitää olla valmiudessa yölläkin. Eläinlääkäri menee tilalle ja eläimen lisäksi hänen pitää osata kohdata myös ihminen.

Työuupumus ei ole pieni asia. SM:n lokakuun numerossa eläinlääkäri Virpi Kruus kertoo kollegan traagisesta kohtalosta ja siitä, kuinka mies ja lapset kohtasivat äidin, joka ei enää jaksanut olla perheelleen henkisesti läsnä. Vaikka työ on kuinka rakas, sen taakka ei saa olla niin raskas kantaa, että sen alla murtuu.

Eläinlääkäri on äärimmäisen tärkeä lenkki eläinten hyvinvoinnin kannalta. Jos menisin itse väsyneen, kireän ja kiireisen lääkärin vastaanotolle, heräisi epäilys siitä, saanko varmasti laadukasta ja asianmukaista hoitoa. Sama pätee eläimiin. Jokainen ihminen ja eläin ansaitsee tulla nähdyksi ja hoidetuksi hyvinvoivan lääkärin toimesta.

Kirjoittaja on Suomalaisen Maaseudun tuottaja.