Sammon veljesten kehittämä miehittämätön traktori palvelee edelleen tutkimusta, koneen itselleen hankkinut Timo Oksanen kertoo. Kuva: Timo Oksanen
Professoriksi Saksaan siirtynyt Timo Oksanen sai unelmiensa työpaikan – mutta väärästä maasta
Münchenin teknillisen yliopiston professoriksi nousee ensi kertaa suomalainen, pusulalaisen maatilan kasvatti Timo Oksanen.
Timo Oksanen jättää haikein mielin Suomen, mutta veri vetää alan tutkimuksen kärkikaartiin. Oksanen aloitti kesäkuun alussa Münchenin yliopiston professorina. Kuva: Sanne Katainen”Haikein mielin Suomesta lähden, enkä toki jätä Suomea kokonaan. Kolmivuotisesta jatkopestistä on sovittu Aalto-yliopiston kanssa”, miettii tuoretta professuurivalintaansa Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston dosentti Timo Oksanen toukokuisena aamuna Helsingissä.
Oksanen valittiin Münchenin teknillisen yliopiston uuteen professorin virkaan kesäkuun alusta lukien.
Kolmatta kertaa auki ollutta paikkaa haki yli 30 henkilöä, osa alan professoreja. Yliopiston rehtori valitsi joukosta Oksasen.
”Münchenin paikka on ammatillisesti unelmien täyttymys. Minulle se on vain vähän väärässä maassa. Mieluummin olisin jatkanut Suomessa, mutta täällä ei vastaavaa tutkimusta pysty tekemään. Vakola on ajettu alas, eikä oman merkittävän tutkimusryhmän perustaminen Suomeen onnistunut”, Oksanen kertoo.
”Ehkä valinnassa painoi se, että pystyin kertomaan seikkaperäisesti omat vaatimukseni ja antamaan raamit sille, miten oppituolin toiminta saadaan jaloilleen tyhjästä. Suomessa on ollut pakko tottua siihen, että asiat pitää tehdä itse. Se saattoi olla ratkaisevaa.”
Oksanen on kotoisin pusulalaiselta maatilalta. Veli jatkaa tilanpitoa ja ”paljon on itsekin tullut maataloutta harrastettua”, Oksanen kertoo.
Puimurissa on itse rakennettu sadonmittaus, ja satokarttoja on kerätty yli 15 vuotta.
Saappaat ovat isot, sillä kaksi alan huippututkijaa Karl-Theodor Renius ja Hermann Auernhammer eläköityivät vuosikymmen sitten Münchenin yliopistosta, eikä heidän paikkojaan ole täytetty.
Nytkin paikan täyttäminen teki tiukkaa, sillä kahden vuoden välein tehdyt aikaisemmat kaksi hakukierrosta eivät vakuuttaneet yliopiston johtoa.
Oksasen mukaan Baijerissa odottavat tyhjät hallit. Kaikki välineet sorveista lähtien pitää hankkia, ja ”ne on myös luvattu hankkia”.
Ryhmään palkataan aluksi neljä henkilöä, ja parin vuoden päästä työntekijöitä pitää olla ainakin kymmenen.
Professuuri on kaksoisnimitys kahteen tiedekuntaan, maatalouden insinööritieteiden osastolle ja konetekniikan osastolle, joissa aiemmat professorit ovat toimineet.
Opiskelijoita tulee molemmilta puolilta.
Tekoälyn ja robottien sovittamisessa maatalouteen on valtava työmaa lähivuosikymmeninä, Timo Oksanen arveli ennen muuttoa Saksaan. Kuva: Sanne KatainenOksaselle on luvassa pitkäaikainen työpaikka, sillä Saksassa professuurit ovat elinikäisiä.
”Nelikymppisenä minulla on ainakin 25–30 vuotta aikaa muuttaa maailmaa. Tutkimuskohteet voin valita vapaasti.”
Yksin ei tarvitse toimia, vaan samasta yliopistosta löytyy kollegoja monelle tekniikan alalle. Lisäksi yhteistyö on tiivistä konevalmistajien kanssa.
”Tutkijat ja yritykset ovat tekemisissä keskenään ja arvostavat toisiaan aivan eri tavalla kuin mihin on muualla totuttu.”
Monet maatalouskonemessuilla palkituista keksinnöistä on alun perin laitettu alulle yliopistoissa. Oksasen mukaan ajatus menee niin, että teollisuus kaupallistaa tehdyt keksinnöt.
Yliopistojen välinen kilpailu on tiukkaa. Tällä hetkellä maatalousteknologian kärkeä ovat Hohenheimin, Dresdenin, Braunschweigin ja Aachenin teknilliset yliopistot. Myös Karlsruhe ja Kaiserslautern ovat vahvoja.
Oksanen aikoo nostaa Münchenin takaisin kärkijoukkoon.
Tekoäly ja robotiikka ovat uuden oppituolin ydinasioita, samoin täsmäviljely, Oksanen pohtii.
Maataloudessa ja ruuantuotannossa resursseja pitää säästää, mistä kaksi viimeisintä kasvukautta ovat oivia esimerkkejä.
”Sadanta ei tahdo riittää.”
Oksanen haluaa testata, voivatko paikkaan sidottu muokkaus ja kylvösyvyys olla ratkaisuja. Myös ravinteissa riittää työsarkaa. Mielenkiintoa riittää tutkia muiden professorien kanssa täsmälannoitusta, muutakin kuin typen määrää tarkentamalla.
Työmaata on traktorin ja työkoneen välisen tiedonkulun parantamisessa. Nykyinen isobus-väylä on auttamattoman hidas. Tehon puute vaivaa jo muun muassa sähkömoottorien ohjauksessa.
Tilalle saadaan tietokoneista tuttu ethernet ensi vuosikymmenen puoliväliin mennessä, jolloin tiedonsiirron nopeudet monisatakertaistuvat.
Oksasen mukaan muutokset vaativat valmistajilta isoja investointeja. Suuret toimijat, kuten John Deere tai Agco, pystyvät siihen.
Oksanen kantaa huolta pienistä ja keskisuurista, jotta suomalaisillakin konepajoilla on mahdollisuus päästä mukaan. Sen takia ratkaisuista pitää saada riittävän yksinkertaisia.
Tiedonsiirto on tuttua Oksaselle, joka on mukana uuden tiedonsiirtoväylän kansainvälisissä valmisteluryhmissä. Kaksi diplomi-insinööriopiskelijaa tutkii asiaa Suomessa.
Pientä lohkokokoa pidetään Suomessa ongelmallisena, mutta Oksanen on eri mieltä.
Teknologia taipuu kaikenkokoisille lohkoille, mutta pieni tilakoko voi haitata. Uusi teknologia on kallista ja vaatii isoja pinta-aloja, jotta investointi kannattaa.
”Minua on kutkuttanut ainakin 25 vuotta muokkauksen ja kylvön automatisoiminen. En ole pystynyt viemään asioita eteenpäin niin kuin olisin toivonut. Nyt resurssit ovat olemassa.”
Tekoäly ja robotiikka ovat uuden oppituolin ydinasioita, samoin täsmäviljely, Oksanen pohtii.
Maataloudessa ja ruuantuotannossa resursseja pitää säästää, mistä kaksi viimeisintä kasvukautta ovat oivia esimerkkejä.
”Sadanta ei tahdo riittää.”
Oksanen haluaa testata, voivatko paikkaan sidottu muokkaus ja kylvösyvyys olla ratkaisuja. Myös ravinteissa riittää työsarkaa. Mielenkiintoa riittää tutkia muiden professorien kanssa täsmälannoitusta, muutakin kuin typen määrää tarkentamalla.
Työmaata on traktorin ja työkoneen välisen tiedonkulun parantamisessa. Nykyinen isobus-väylä on auttamattoman hidas. Tehon puute vaivaa jo muun muassa sähkömoottorien ohjauksessa.
Tilalle saadaan tietokoneista tuttu Ethernet ensi vuosikymmenen puoliväliin mennessä, jolloin tiedonsiirron nopeudet monisatakertaistuvat.
Oksasen mukaan muutokset vaativat valmistajilta isoja investointeja. Suuret toimijat, kuten John Deere tai Agco, pystyvät siihen.
Oksanen kantaa huolta pienistä ja keskisuurista, jotta suomalaisillakin konepajoilla on mahdollisuus päästä mukaan. Sen takia ratkaisuista pitää saada riittävän yksinkertaisia.
Tiedonsiirto on tuttua Oksaselle, joka on mukana uuden tiedonsiirtoväylän kansainvälisissä valmisteluryhmissä. Kaksi diplomi-insinööriopiskelijaa tutkii asiaa Suomessa.
Pientä lohkokokoa pidetään Suomessa ongelmallisena, mutta Oksanen on eri mieltä.
Teknologia taipuu kaikenkokoisille lohkoille, mutta pieni tilakoko voi haitata. Uusi teknologia on kallista ja vaatii isoja pinta-aloja, jotta investointi kannattaa.
”Minua on kutkuttanut ainakin 25 vuotta muokkauksen ja kylvön automatisoiminen. En ole pystynyt viemään asioita eteenpäin niin kuin olisin toivonut. Nyt resurssit ovat olemassa.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
