Suomessa on vain kaksi lampaanmaitoa tuottavaa tilaa – Pekkolan uuhien maitoa imevät ensin karitsat vieroitusikäänsä saakka

Lampuri Siri Taalas aloittaa lypsyn pyyhkimällä uuhien utareet puhtaaksi. Kuva: Sanne Katainen

Kello lähenee viittä iltapäivällä. Laitumella käyskentelevät uuhet höristelevät korviaan: Siellähän rahisee kauraämpäri, aika lähteä lypsylle.

Ollaan Pekkolan tilalla Hämeenlinnan Hauholla. Käsillä ei ole ihan mikä tahansa iltalypsy, sillä Suomessa lampaanmaitoa tuottaa Pekkolan lisäksi vain SikkaTalun tila Rymättylässä.

Siri Taalas ryhtyi kokopäiväiseksi lampuriksi pari vuotta sitten, mutta ensimmäiset lampaat Pekkolaan hankittiin lemmikeiksi jo vuonna 2006. ”Olen aina halunnut asua maalla ja pitää eläimiä.”

Lehmiä ei voitu ottaa puolison Jani Pekkolan allergian takia, eivätkä hevoset tai ponit saaneet kannatusta.

Vuohia käytiin jopa katsomassa. Kävi kuitenkin selväksi, että hämäläinen isäntä ja vuohet eivät sovi yhteen, Taalas nauraa. Jäljelle jäivät lampaat.

Lemmikeistä tuli vuosien saatossa elinkeino. Lihan ja taljojen suoramyynti alkoi muutama vuosi lampaiden hankinnan jälkeen.

Pekkolan lypsylamapaiden päärotu on itäfriisiläinen maitolammas. Kuva: Sanne Katainen

Ensimmäiset 12 maitolammasta Pekkolaan ostettiin vuonna 2018, Taalas kertoo. Lisäksi parikymmentä eläintä tuotiin Ruotsista.

Nyt puhtaita itäfriisiläisiä maitolampaita sekä niiden risteytyksiä on lypsyssä viitisenkymmentä. Nuoret ja joutilaat mukaan lukien lampaita on yhteensä noin 140.

Maito tuli mukaan kuvioihin, koska se kiinnostaa raaka-aineena, Taalas kertoo. Hän on koulutukseltaan agronomi ja on suorittanut lisäksi maidonjalostajan ammattitutkinnon.

Eteenpäin ajaa halu kokeilla uutta, lampuri jatkaa.

Taalas haluaisi keskittyä nykyistä enemmän lypsylampaidensa jalostukseen, mutta toistaiseksi eläinten valinta esimerkiksi rakenteen tai lypsyominaisuuksien perusteella on vaikeaa.

Pekkolan ja SikkaTalun lypsylampaat ovat pitkälti peräisin samalta ahvenanmaalaiselta tilalta, joten tilojen välinen eläinkauppa on vääjäämättä hyvin vähäistä. Taalas onkin koittanut löytää sekä Suomesta että ulkomailta spermaa ja alkioita. Toistaiseksi ei ole tärpännyt.

Eläviä eläimiä hän ei eläintautiriskien takia halua ostaa juuri Ruotsia kauempaa.

Rakennus on tavallinen konehalli, johon lisättiin ikkunoita, ovia ja tuuletusharja. Kuva: Sanne Katainen

Maidontuotanto alkaa keväällä karitsoiden vieroituksen jälkeen. Karitsat syntyvät maaliskuussa ja saavat imeä emoaan 6–8 viikon ikäisiksi eli siihen saakka, kun ne ovat kehittyneet märehtijöiksi, Taalas selittää.

Vaikka paras lypsykausi päätyy karitsoiden vatsoihin, uuhi lypsää päivässä vierotuksen jälkeenkin enimmillään noin kaksi litraa. ”Se on aika hyvin vain seitsenkymmenkiloiselta eläimeltä.”

Kuten korkeatuottoisten lehmien myös maitolampaiden ruokinta on tarkkaa.

”Maailmalta löytyy jonkin verran tietoa, mutta siellä rehustus pohjautuu usein aika erityyppisiin rehuihin ja laitumiin.”

Taalas kertookin paneutuvansa paljon lehmien ravitsemukseen ja miettineensä lampaiden ruokintaratkaisuja tältä pohjalta.

Maidontuotannon perusta on tehokas laidunnus. Nurmissa kasvaa sekoitusta, jossa on muun muassa timoteitä, nurmi­nataa, sikuria, apiloita ja raiheinää.

Tiineet uuhet saavat kaura- härkäpapu-melassisekoitusta. Lypsykaudella annetaan kauraa ja kivennäisiä.

Karitsoille annetaan jonkin verran väkirehua.

”Mitään soijapohjaisia rehuja emme käytä”, Taalas painottaa.

Jani Pekkola ja Siri Taalas ovat Pekkolan tilan yhdeksäs viljelijäsukupolvi. Kuva: Sanne Katainen

Pekkolan uusi lampola valmistui viime vuoden helmikuussa. Kylmä osa on 640 neliömetriä ja lämmin 100. Kaikkiaan tilaa on enintään 200 uuhelle.

Lypsyasemalle mahtuu kerrallaan 12 lammasta, ja ne lypsetään takaa. Aseman kalusteet ostettiin osin käytettynä, mutta muun muassa lypsimet ovat uudet.

Lampolan aidat ovat irtonaisia, eikä kiinteää ruokintapöytää ole.

Lampaita on siten helppo ryhmitellä esimerkiksi astutus- ja karitsointiaikaan.

Pyöröpaalit tuodaan etukuormaajalla häkkeihin.

Kuivikkeena on olki, ja lampola tyhjennetään kerran vuodessa.

Koko lampolan kustannusarvio oli noin 350 000 euroa. Koska kaikkea ei ostettu uutena, summa pieneni 300 000 euroon, Jani Pekkola kertoo.

Rakennus on tavallinen konehalli, johon lisättiin ikkunoita, ovia ja tuuletusharja.

Pekkolan tilalla on omat ja vuokramaat lukien peltoa noin sata hehtaaria, joista 30 on nurmia. Lopuilla kasvaa viljaa ja vuodesta riippuen eri valkuaiskasveja.

Lampaiden lisäksi tila harjoittaa koneurakointia, joka on Jani Pekkolan vastuulla.

Bäätelö-valikoimassa on 7 erilaista makua, Siri Taalas esittelee. Kuva: Sanne Katainen

Huomattavasti lehmänmaitoa rasvaisempi ja miedonmakuinen lampaanmaito soveltuu erinomaisesti jäätelön raaka-aineeksi. Pekkolan tilan lampaiden maidosta valmistetaan italialaistyyppistä gelatoa, joka on nimetty Bäätelöksi.

Ensimmäinen erä Bäätelöä valmistui viime syksynä. Kesäkuun alkupuolella maisteltavana on toinen myyntiin tehty jäätelösatsi.

Bäätelöä on saatavilla seitsemää eri makua, Taalas kertoo.

Maut on valittu ”mutu”-menetelmällä, Taalas kertoo.

Vanilja ja suklaa ovat mukana siksi, että ne ovat kuluttajille tuttuja makuja. Tyrniä, koska miedonmakuiselle lampaamaito­jäätelölle haluttiin voimakas vastapari.

Sitruuna, koska se vaan on hyvää, Taalas sanoo. ”Minttu ja minttu-suklaa, koska minttu ja lammas kuuluvat yhteen.”

Valikoimissa on myös Bäätelöä, joka maistuu vain lampaanmaidolta, italiaksi maku on fior di latte.

Pelko villanmausta on edelleen sitkeässä ja karkottaa kuluttajia turhaan niin lampaanlihasta ja -maidosta valmistettujen tuotteiden ääreltä, Taalas sanoo.

Bäätelön aromissa villasta ei ole häivähdystäkään, toteavat jäätelöä maistelevat MT:n kuvaaja ja toimittaja.

Bäätelöt tekee Sarkasen tila Pälkäneellä. Niitä on Pekkolan oman tilapuodin lisäksi myynnissä Anssin Kaupassa Pälkäneellä, Alvettulan kyläkaupassa Hämeenlinnassa sekä Vaahteramäen MunaEggsPressin ja Pienen Ruokakaupan valikoimissa.

Suunnitelmissa on saada lampaanmaitojäätelöä myös kahviloiden ja ravintoloiden valikoimiin, Taalas kertoo.

Bäätelön valmistuksen lisäksi erä maitoa toimitetaan Herkkujuustolaan Sastamalaan sekä Hidsbyn Juustomeijeriin Sipooseen.

Itäfriisiläisen maitolampaan rotuominaisuuksiin kuuluvat pitkät ja kapeat korvat sekä pitkä, karvaton häntä. 

• Itäfriisiläinen maitolammas on kotoisin Friisinmaan alueelta Pohjois-Hollannista ja Saksasta, samalta alueelta kuin lehmärotu holstein.
• Rotuominaisuuksiin kuuluvat pitkät ja kapeat korvat sekä pitkä, karvaton häntä. Rotu on korkeampi kuin esimerkiksi suomenlammas.
• Luonteeltaan rohkea ja utelias. Väriltään valkoinen tai mustanruskea.
• Tuottaa maitoa 300–600 litraa vuodessa. Maidontuotanto- eli laktaatiokauden pituus 210–230 vuorokautta.
• Muita maitolammasrotuja ovat esimerkiksi ranskalainen lacaune sekä islanninlammas.
• Lampaanmaidossa on valkuaista noin 6,3 ja rasvaa noin 8 prosenttia. Vastaavat luvut ovat lehmänmaidossa keskimäärin 3,2 ja 3,6. Laktoosipitoisuuksissa ei ole suurta eroa.
• Maidon suuren kuiva-aine­pitoisuuden vuoksi se sopii hyvin juustojen valmistukseen. Esimerkiksi ranskalainen sinihomejuusto Roquefort tehdään lampaanmaidosta.
• Maailman maidontuotannosta noin 1,5 prosenttia lypsetään lampaista. Euroopassa tuotanto keskittyy Välimeren maihin.
• Suomessa lampaanmaitoa tuottavat Pekkolan tila Hämeenlinnassa ja SikkaTalun tila Rymättylässä.