Kasvinsuojeluaineeton maatalous voi siintää 15–30 vuoden päässä

Realistinen aikajänne koko Euroopan siirtymiseksi ei-kemialliseen kasvinsuojeluun on pitkä. Suomella on etuja, joita kannattaa hyödyntää. Kuva: Uolevi Oristo

Helmikuussa 24 tutkimuslaitosta 16 Euroopan maasta allekirjoittivat yhteisen aloitteen ”Kohti kemiallisista kasvinsuojeluaineista vapaata maataloutta”.

Suomesta aloitteessa on mukana Luonnonvarakeskus Luke.

Aloite vastaa EU:n suunnitelmiin, joilla tavoitellaan keinoja kemiallisten kasvinsuojeluaineiden käytöstä luopumiseksi Euroopassa osana EU:n komission Green Deal -ohjelmaa.

Tutkimusaloite itsessään ei tähtää poliittiseen ohjaukseen kasvinsuojeluaineista luopumiseksi.

Sen sijaan aloitteen tarkoitus on tuottaa tutkittua tietoa päätöksenteon tueksi, mikäli Euroopassa on tulevaisuudessa tahtotila siirtyä kasvinsuojeluaineettomaan viljelyyn.

Kasvinsuojeluaineettomuus vaatisi ajattelutapojen muutosta ja runsaasti monitieteistä tutkimusta useilla yhteiskunnan osa-alueilla.

Tutkimustietoa tarvitaan vaihtoehtoisten menetelmien ja uudenlaisten maatalouskäytäntöjen kehittämisen ja käyttöön ottamisen tueksi pitkällä aikavälillä.

Tutkijoiden tavoitteena on edistää viljelyn kannattavuutta sekä kasvinterveyttä lajikekestävyyden, viljelykierron ja ravinnetasapainon avulla.

Luken mukaan viljelykäytäntöjen, kasvinjalostuksen, teknologian, maatalousekonomian, politiikan ohjauksen, kuluttajakäyttäytymisen, kansainvälisen kaupan ja ympäristövaikutusten arvioinnin saralla tarvitaan runsaasti tieteidenvälistä ja kansainvälistä tutkimusyhteistyötä.

Siten siirtymän vaikutuksia Euroopassa pystyttäisiin ennakoimaan ja uusia menetelmiä viemään käytäntöön.

Milloin kasvinsuojeluaineeton maatalous voisi olla mahdollista?

"Aloitteessa on tiedostettu, että siirtyminen ei-kemiallisiin kasvinsuojelukäytäntöihin edellyttää runsaasti tutkimusta eri maissa, ja siirtymisen edellytykset ovat eri vaiheessa Euroopan eri osissa", kertoo luomuinstituutin tutkimuspäällikkö Sari Autio Luonnonvarakeskus Lukesta.

Tutkimustiedon lisääntyminen ei yksin johda muutoksiin, vaan se vaatii poliittista tahtoa ja ohjausta.

Nykyisellä EU:n komissiolla on tällaista tahtoa, mutta ei voida tietää onko sitä seuraavilla.

"Realistinen aikajänne koko Euroopan siirtymiseksi ei-kemialliseen kasvinsuojeluun on siten pitkä. Oma arvioni on noin 15–30 vuotta. Eikä muutos tule tapahtumaan kaikissa jäsenmaissa yhtä aikaa, vaan vähitellen", Autio sanoo.

Avain kemikaalittomaan kasvinsuojeluun on kiinnostuksen kasvu kokonaisvaltaisempaan viljelyteknisten keinojen hallintaan.

Nuoret, koulutetut viljelijät, jotka osaavat etsiä tietoa ja soveltaa sitä rohkeasti kokeillen omaan tuotantoonsa, ovat vetureina tässä muutoksessa, Autio sanoo.

Tietämystä on siirrettävä tavanomaisen tuotannon peruslähtökohdaksi. Siihen tarvitaan myös maatalouspolitiikan taloudellisia kannusteita.

"Tutkimuksella on suuri rooli siinä, että tuotamme tietoa vaihtoehtoisista keinoista. Kasvinsuojelun tutkimuksen avulla tulee etsiä käytännön ratkaisuja, jotka sopivat meidän oloihimme", Autio sanoo.

Suomella on etuja, joita kannattaa hyödyntää.

"Koska kasvinsuojeluaineiden valikoimamme on aina ollut melko suppea, ovat viljelijämme tottuneet soveltamaan myös muita kuin kemiallisia menetelmiä", Autio toteaa.

Siirtyminen kasvinsuojeluaineettomaan viljelyyn voisi vaatia muutoksia viljeltävien kasvien valikoimaan ja näkyisi siten ruokavaliossakin.

"Ruokajärjestelmämme ja ruokavalioidemme kestävyyttä tulee joka tapauksessa parantaa, jotta voimme ruokkia maailman kasvavan väestön ja turvata planeettamme uusiutumattomien luonnonvarojen riittävyyden tulevillekin sukupolville", Autio sanoo.

Myös ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan kasvilaji- ja lajikevalintaan.