Broileritilalle 420 000 euron lisälasku rehuista ja lisää hinnankorotuksia on väläytelty – "Tilanne on kestämätön"

Markus Riitamon tilalla kuluu viikossa rehua noin 80 tonnia. Arkistokuva. Kuva: Johannes Tervo

"Rekka tuo kerralla 52 tonnia rehua. Rehun hinta oli vuoden 2020 syksyllä 325 euroa tonnilta, kun se nyt on 425 euroa tonnilta. Vuodessa rehua kuluu 4 200 tonnia, joten lisäkuluja tulee 420 000 euroa."

Näin kertoo Isoniitun siipikarjatilan yrittäjä Markus Riitamo ruuantuotannon kannattavuuteen ratkaisuja hakevassa webinaarissa.

Liikevaihdon ollessa 3,5 miljoonaa euroa, tilanne on kestämätön, toteaa Riitamo. Hänen mukaansa rehutehtaat ovat väläytelleet vielä 20–30 euron korotuksia rehun tonnihintoihin.

"Broilerin lihan hinnan pitäisi nousta 20 prosenttia kattamaan rehun hinnannousu. Tällä hetkellä nousu on ollut noin prosentin luokkaa", Riitamo summaa.

"Suomen ruuantuotanto on syvässä savessa. Tuotantopanosten hinnat nousseet älyttömän paljon, tuottajalle ei jää oikeastaan yhtään mitään kouraan tuotettavasta ruuasta", aloittaa huippukokki Henri Alén.

Alén pelkää, että Suomessa ei kohta enää ole omaa ruuantuotantoa, ellei asialle tehdä jotain.

"Juuri eräs sianlihantuottaja soitti, että voisiko hän nostaa hintaa 30 sentillä kilolta. Suurin osa tavarantuottajista ei kysele sopiiko hintaa nostaa", Alén kummastelee.

Ratkaisuja ongelmaan haettiin 10.2. Ruokaviraston järjestämässä webinaarissa, jossa näkökulmia saatiin niin viljelijältä, kaupan ketjuohjauksesta, tuotantopanossektorilta, ravintolamaailmasta kuin hallinnostakin.

Riitamo toivoo ratkaisuksi kuljetusalalta tuttua järjestelmää, jossa kulujen noustessa myös kuljetusrahtihintoja nostetaan.

"Miksei se toimisi broilerituotannossa samalla lailla? Ei hintaa tarvitsisi joka kuukausi rukata johonkin päin, vaan ääritilanteissa kauppa avattaisiin ja hinta pohdittaisiin uudelleen."

Alén liputtaa maabrändäyksen puolesta.

"Esimerkiksi Tanska päätti reilu 10 vuotta sitten lähteä vahvasti nordic cuisine -juttuun, jonka ideana oli se, että käytetään tanskalaisia tuotteita ja kehitetään omaa ruokakulttuuria. Kun se lähti nousuun, matkailu nappasi siitä kiinni. Nykyisen ihmiset menevät Tanskaan syömään. Se toimii veturina myös ruuantuottajille."

Tuista sen sijaan ei apua tähän kriisiin ole, sanoo Ruokaviraston osastonjohtaja Jukka Pekonniemi.

"Kannattavuutta ei kriisituilla ratkaista, ne on tarkoitettu kohdennettaviksi akuutteihin ongelmiin ja summat ovat pieniä."

Tukien maksuaikataulujen muuttamisesta on ollut Pekonniemen mukaan puhetta.

"Maksuaikatauluja muuttamalla vaikutetaan maksuvalmiuteen, mutta apu on hetkellinen eikä auta kannattavuusongelmaan". Pekonniemi selittää.

Maa- ja metsätalousministeriön osastonjohtaja Minna-Mari Kaila korostaa joukkuepeliä.

"Ruokajärjestelmää pitää katsoa kokonaisuutena ja saada siitä kerätty data hyödynnettyä sekä viestittyä kuluttajille."

Hallinnolla on työkalupakissaan muun muassa elintarvikemarkkinalaki, jossa säädetään reilusta sopimusmenettelystä, jos sopua ei ruokajärjestelmään neuvottelemalla ja keskustelemalla saada.

Keskon toimialajohtaja Ari Akselin yksi ratkaisuehdotuksista on dataan perustuva tuotteistus.

"Aiemmin kuluttajille oli kaupoissa tarjolla 33 sentin mikrohampurilaisia. Miksi asiakas haluaisi ostaa kalliimpaa hampurilaista? Kuvioon otettiin mukaan burgerimies Akseli Herlevi, hampurilainen tuotteistettiin ja nyt viiden euron hintaan ruokakaupassa myydään hampurilaiselämys, joka on verrattavissa ravintolakokemukseen", Akseli viittaa Herlevin Naughty BRGR -tuotesarjaan.

Samaa kaipaisi Akselin mukaan kotimainen sianliha, jonka kulutus on laskenut.