Omatoimikirjasto parantaa palveluita pienillä paikkakunnilla

Sirpa Tyni korostaa kirjastopalveluiden tärkeyttä ihmisten henkiselle hyvinvoinnille. Kuva: Sami Karppinen

KEITELE

Pielavedellä avattiin marras–joulukuun vaihteessa Pohjois-Savon ensimmäinen omatoimikirjasto. Siksi kutsutaan kirjastoja, joihin on asennettu kulunvalvonta ja asiointijärjestelmä asiakkaiden omatoimista käyttöä varten.

Omatoimiajalla laajennetaan kirjaston saavutettavuutta aamuisin, iltaisin ja viikonloppuisin sekä juhlapyhien aikaan, kun henkilöstöä ei ole paikalla.

Pielaveden ensimmäisen kuukauden kokemukset ovat olleet myönteisiä.

“Asiakas voi tulla kirjastoon sisälle aukioloaikojen ulkopuolella kirjastokortilla ja PIN-koodilla. Kirjastopalvelu kuntalaisten suuntaan paranee, kun palvelut ovat saatavilla virka-ajan ulkopuolella”, Keiteleen ja Pielaveden kirjastonjohtaja Sirpa Tyni toteaa.

Omatoimikirjastohankkeita on toteutettu muutamia kymmeniä eri puolilla Suomea, ja tulokset ovat olleet rohkaisevia.

Myös Keiteleellä omatoimikirjasto pyritään ottamaan käyttöön tämän kevään aikana.

Keitele ja Pielavesi ovat olleet osa Ylä-Savon kirjastoverkko Rutakkoa yli kaksikymmentä vuotta. Tervo ja Vesanto liittyvät samaan verkkoon kevään aikana.

Neljän kunnan alueella, niin sanotuissa Nilakan kunnissa, on halua ottaa askeleita myös kohti joustavia ja virtuaalisia kirjastopalveluita.

”Neljän kunnan kuntaliitosta selvitettiin vuosina 2014–2015, mutta hanke laitettiin jäihin”, Tyni kertoo.

”Nilakan selvitystyöstä jäi kuitenkin elämään suunnitelma uudenlaisesta virtuaalisesta yhteistyömallista kuntien välille”, hän avaa.

Virtuaalikirjastossa palveluiden saavutettavuus ja monipuolisuus halutaan viedä vielä huomattavasti omatoimikirjastoa pidemmälle.

Nilakan suunnitelmassa asiakas voi olla yhteydessä mihin tahansa neljän kunnan päivystävään kirjastoon videoteitse tai reaaliaikaisella nettikeskusteluyhteydellä. Apua kirjastokäyntiin voisi saada myös kirjanavigaattorista.

Henkilöstöttömässä kirjastossa asiointi olisi mahdollista niin kotipäätteeltä käsin kuin fyysisenä kirjastovierailuna.

Virtuaalikirjastosuunnitelmien taustalla ovat niukkenevat resurssit kuntapalveluiden järjestämisessä sekä toisaalta kuntalaisten kasvanut vaatimustaso kirjasto- ja kulttuuripalveluissa.

“Kun työntekijöiden määrää ei voi kasvattaa, pitää hakea uusia toimintamalleja. Virtuaalipuolta hyödyntämällä maaseutualueille voidaan synnyttää monipuolista palveluntarjontaa myös kirjasto- ja kulttuuripuolella”, Tyni toteaa.

40 vuotta kirjastoalalla työskennellyt Tyni katsoo, että maaseudullakin on kyettävä tulevaisuudessa tuottamaan ajan vaatimusten mukaisia palveluita oikein suunnatuilla resursseilla.

“Tässä on haasteita, mutta myös suuria mahdollisuuksia. Meillä Nilakassa on haaveena, että pääsisimme nyt pilotoimaan virtuaalikirjastoa. Tämän suuntaista valmista mallia ei ole Suomeen vielä luotu.”

Virtuaalikirjaston toteutumisessa on vielä epävarmuutta. Pilottihankkeen rahoitushakemus on paraikaa vetämässä maa- ja metsätalousministeriössä ja aluehallintovirastossa.

Nilakan virtuaalikirjastohanke limittyy kehitysyhtiö Savo Grow’n vetämään eMaaseutu-hankkeeseen.

Kehitysyhtiö on muun muassa vauhdittanut maaseudun tietoliikenneyhteyksiä parantavia hankkeita sekä käynnistänyt pieniä sähköisten palveluiden tuotekehityksen pilotointeja.