Syntymän ihme kuittaa lampurin jokakeväisen karitsakooman

Hannele Ulvo ei monien muiden lampureiden tavoin karitsointiaikaan täyttä yötä nuku. Joskus unta tulee pari tuntia, joskus ei ollenkaan. Erään vuorokauden aikana lampolassa poiki 16 uuhta. "Menin lampolaan aamukuudelta ja lähdin puoli yksi yöllä." Uuden elämän syntymän todistaminen kuitenkin sykähdyttää aina. Kuva: Johannes Tervo

Mikä maatalouden ammattiryhmä nukkuu keväisin vähiten? Vihje: mää!

Lampureille lampaiden laskeminen nukahtamiseksi on karitsoinnin aikaan lähinnä huono vitsi.

Hannele Ulvolla on takanaan neljän tunnin yöunet. Poikimisaika kestää tilalla kolme viikkoa. Sen ajan yöunet ovat kortilla.

Pikkukaritsat määkivät maitoa vaatien unissakin.

Ulvo kasvattaa suomenlampaita. Niille viitosetkaan eivät ole tavattomia. Yksi uuhista pyöräytti hiljattain seitoset, joskaan kaikki eivät selvinneet.

Suomenlampaita käytetään muillakin roduilla lisäämään hedelmällisyyttä. "Suomenlampaat sikiävät – ehkä ne pelkäävät kuolevansa sukupuuttoon!" Ulvo nauraa. Keskimäärin tilan uuhet poikivat elämänsä aikana 5–6 kertaa.

Kun karitsoja on enemmän kuin nisiä, tarvitaan tuttipullojuottoa – monta kertaa vuorokaudessa. "Jos ei ole sitä valmis tekemään, rotu on väärä."

Suomenlampaat tiinehtyvät ympäri vuoden, mutta yhtäaikainen poikiminen helpottaa käytännön töitä: kun karitsat ovat saman ikäisiä, niitä voi kasvattaa yhtenä ryhmänä.

Suomenlampaat ovat hyvin hedelmällisiä: viitosetkaan eivät ole niillä harvinaisuus. Kuva: Johannes Tervo

Lammas on mukava valinta maatalouteen siksi, että ne ovat helppoja käsitellä. "Lampaita pystyy siirtämään yksin", Ulvo sanoo haukotellen. Alkuinvestoinnitkin ovat myös maltillisemmat. "Lammas on terapiaeläin. Se auttaa jaksamaan."

Ulvo muutti Ähtäristä vuosi sitten Mustasaareen Veikkaalan kylään. Mikä sai lähtemään uusiin maisemiin?

"Miksi nyt yleensä muutetaan?" hän kysyy takaisin ja hymyilee vinosti. "Miehen perässä." Lampaat tulivat mukana.

Rotuvalintaan rohkaisi alkuperäisroduille suunnattu tuki.

Astutuksen hoitavat siitospässit. Nyt lampolassa on 150 uuhta, joista 50 poikii. Jo tiineysultrauksessa näkyi, että uuhet ovat tänä vuonna tiinehtyneet huonosti. Joka kolmas uuhi oli tyhjä. Syynä saattoi olla kuuma kesä, Ulvo pohtii.

Hannele Ulvo muutti Mustasaareen miehen perässä. Lampaat tulivat mukana. Kuva: Johannes Tervo

Poikimisaika on samaan aikaan pahinta ja parasta lampaidenpidossa. Karitsakooma on jotakin sellaista, jonka voi käsittää vain toinen lampuri.

Muut velvollisuudet, kavereiden tapaamiset ja jopa kauppareissut jäävät silloin tuonnemmaksi. Toisaalta syntymän ihme ei koskaan menetä hohtoaan. "Aina se uuden elämän näkeminen sykähdyttää: oi, mikä täällä on!"

Lampaiden kätilön, lammorskan, pitää olla nopea reaktioissaan: sikiöpussi ei välttämättä mene rikki ja karitsan happi loppuu ilman apua nopeasti.

Kätilön rooli vaatii myös voimaa. Ulvon käsivarsista näkee, että niillä on tehty töitä. Ihanteellisesti karitsa syntyy etujalat edellä. Maailmaan voi kuitenkin ensiksi putkahtaa pää tai esimerkiksi takajalka.

Lampolan yö voi olla yksinäinen ja poikimiset vaikeita, mutta vertaistukea saa somesta ammattilampuri-ryhmästä. "Aina löytyy joku, jolla on ollut sama ongelma."

Pääsiäispöytään ei päädy pikkukaritsan lihaa. Kuva: Johannes Tervo

Mistä lammorska huomaa, että uuhi on poikimassa?

"Ruokinta-aikaan se ei tule syömään. Uuhi alkaa eristäytyä muista jopa ajaen niitä pois. Ensikot alkavat joskus määkimään hämmentyneinä, kun eivät ymmärrä mitä tapahtuu", hän kertoo.

Myös kehonkieli paljastaa oikean hetken lähestyvän. Uuhi notkistaa selkäänsä ja sen perä on punainen. "Jos vaikeuksia on, vanhat uuhet osaavat jo ilmoittaa, että tule auttamaan."

Syntymän jälkeen on katsottava nouseeko karitsa pystyyn, saako se maitoa ja tulevatko jälkeiset.

Katraan "doulat" hiippailevat pian syntymän jälkeen paikalle. Hormonimyrskyn sekoittamat uuhet voivat mennä nuolemaan toisten uuhien karitsoita ja jopa omia ne itselleen.

Yksi musta uuhi näyttää Ulvon mainitsemat merkit. Se menee makuulle ja nousee taas pystyyn, ei syö ja notkistaa selkäänsä. Ehkä saamme nähdä karitsan syntymän!

Heinää ja karitsarehua karitsat alkavat maistella viikon iässä. Jo kuudessa viikossa pikkukaritsasta tulee märehtijä.

Vieroitus tehdään kahden ja puolen kuukauden ikään mennessä. Pässit tulevat nimittäin jo neljän kuukauden iässä sukukypsiksi.

Karitsa-nimitys aiheuttaa kuluttajissa edelleen hämmennystä. Karitsasta tulee ensiksi mieleen Lambi-mainosten puhtoisen valkoinen pikkukaritsa.

Karitsa tarkoittaa kuitenkin alle vuoden ikäistä lammasta. Ulvo näyttää meille isot villavat eläimet, jotka seuraavat häntä ympäri aitausta. Nämäkin ovat karitsoja.

Pääsiäispöytään päätyvä lampaanviulu ei siis missään nimessä ole pikkukaritsan lihaa.

Tämänkin kuvan lammas on karitsa. Karitsa tarkoittaa alle vuoden ikäistä lammasta. 

Lammas saa toisinaan kärsiä helppohoitoisen eläimen maineestaan. Lampaatkin tarvitsevat laadukkaat rehut, eikä se selviä pelkällä pihanurmikolla.

"Suomenlampaan ruokinta on vaativaa", Ulvo painottaa. "Lammas on myös laumaeläin. Kaksi kesälammasta ei ole lauma."

Poikimisen merkkejä näyttänyt uuhi mulkoilee kuvaajaa ja toimittajaa sen näköisenä, että lähtisivät jo.

Illan pimennyttyä se poikii maailmaan kaksoset. Sen jälkeen on jo poikinut kolme uuhta lisää, Ulvo kertoo seuraavana aamuna.

Lampurin uni on jälleen lyhyt.

Lue myös: Viuhuva hännäntöpö kertoo, että mamman maitobaari on auki – hellyttävä video lammastilan keväästä

Uuhesta näkee, että karitsoinnin hetki lähestyy: se notkistaa selkänsä eikä ruoka maistu.