EU:ssa on meneillään vastuullisuushuuma – viljelijät ovat huolissaan, kuunnellaanko heidän ääntään lainkaan

Tansanialaisia pienviljelijöitä työssään. Kuvituskuva. Kuva: Kaijaleena Runsten

Ilmastosopeutuminen on lähes aina toivelistan ykkösenä. Maanviljelijät ovat huolestuneita muuttuneista sateista, myrskyistä, kuumuusaalloista ja uusista tuholaisista. Halutaan nopeita toimia.

EU:ssa on käynnissä vastuullisuushuuma, jolla haetaan oikeudenmukaisempaa, kestävämpää ja toimivampaa ruokajärjestelmää. Siinä otetaan huomioon ihmisoikeudet, lapsityövoiman ja pakkotyön kielto, luonnon monimuotoisuus ja monet muut ylevät tavoitteet.

Farm to Fork -strategiaan liittyvät asetukset, kuten metsäkatoa hillitsevä säätely ovat osa tätä prosessia.

Toimeenpanoa koskevassa keskustelussa voi erottaa kaksi leiriä: ne, jotka kokevat lakien mahdollistavan pitkään tavoiteltujen unelmien toteutumisen, ja ne, jotka ihmettelevät, mitä tämä tarkoittaa.

Tuottajien äänet ovat hyvin huolestuneita: mitä, jos vaatimuksia ei pysty täyttämään. Tuleeko tästä sanktioita ja eikö minua kuunnella tässä lainkaan. Onko tämä vain keino sulkea EU:n markkinoita, mikä olisi sanktioista raskain.

Olemme tukeneet globaalin etelän pientuottajia jo kymmenen vuoden ajan Food and Forest Development Finlandin (FFD) kautta, ja kuunnelleet tarkalla korvalla tuottajien ajatuksia ja toiveita.

Ilmastosopeutuminen on lähes aina toivelistan ykkösenä. Maanviljelijät ovat huolestuneita muuttuneista sateista, myrskyistä, kuumuusaalloista ja uusista tuholaisista. Halutaan nopeita toimia.

Maanviljely, olipa kyseessä paikallinen ruokakasvi tai -eläin tai vientiin tarkoitettu rahakasvi, on yleensä viljelijöiden koko toimeentulon peruspilari. Ongelmat viljelyssä voivat tarkoittaa koko vuoden tulojen romahtamista, elinkeinon hiipumista ja jopa muuttoa. Tila, joka on aiemmin tarjonnut toimeentulon ja mahdollisuuden seuraavalla sukupolvelle, ei välttämättä enää kestä muuttuvia olosuhteita.

Vaikka Suomessa maatilat tarjoavat elantoa yhä harvenevalle joukolle, lasketaan maailmassa vielä olevan noin 500 miljoonaa pientilallista eli perheet mukaan luettuna puhumme noin kolmanneksesta maailman väestöstä. FAO arvioi alle viiden hehtaarin tilojen tuottavan ruokaa noin puolelle maailmasta.

Huolta tulevasta lisää laskelma, jonka perusteella tulevan kymmenen vuoden aikana meidän pitäisi kasvattaa tuotantoa nykyisillä resursseilla 50 prosenttia.

Vastuullisuussääntely sekä vapaaehtoiset sertifiointijärjestelmät edistävät yleensä tuottavuutta, tuotannon laatua ja määrä. FFD tukee erilaisia vapaaehtoisia sertifiointi- tai laatujärjestelmiä, sillä systemaattinen toiminnan laadun ja tehokkuuden seuraaminen ja kirjaaminen mahdollistaa yleensä paremman hinnan tuotannolle.

Vientimarkkinoilla kannattaa usein hankkia kansainvälisesti tunnettu sertifikaatti.

Paikalliset markkinahinnat eivät yleensä riitä kattamaan sertifioinnin kuluja, mutta parempi laatu tunnistetaan myös paikallisilla markkinoilla.

Vastuullisuussääntelyn, kuten sertifiointijärjestelmien, rajallisuus tulee vastaan, mitä useampaa tavoitetta niillä tavoitellaan. Sosiaalisten olojen parantaminen ei välttämättä takaa ilmastokestävyyttä tai biodiversiteettiä, lapsityövoiman vähentäminen ei takaa parempia tuloja.

Mitä monimutkaisempia vuorovaikutussuhteita yritetään hallita globaalien sääntöjen kautta, sitä vaikeampaa on luoda mallia, joka toimisi universaalisti.

On olemassa keinoja, joilla vaikuttavuutta voidaan parantaa ja sääntelyn tehokkuutta voimistaa.

Yleisesti käytössä on riskiluokittelu, jossa arvioidaan maan tai alueen lainsäädäntö ja sen toimivuus. Näin valvonta voidaan keskittää niille alueille, joilla tiedetään olevan ongelmia ja vähentämään niiltä, missä oma koneisto toimii. Valitettavasti tämä hyödyttää yleisesti kehittyneempiä maita ja isompia toimijoita.

Kehittyvien maiden pientuottajat viljelevät alueilla, joissa oikeusvaltio ei takaa työoloja tai sopimusten noudattamista. Näin ollen on riskinä, että tehokkaampi valvonta keskittyy niille alueille, jotka muutoinkin ponnistelevat toimintansa kanssa. Valvonta ja raportointi merkitsevät aina lisäkuluja – yleensä aika isoja, jotta voidaan varmistaa valvonnan uskottavuus.

Tuottajalle ne merkitsevät lisätyötä, mistä joskus voi saada paremman korvauksen, mutta ei aina.

Vastuullisuudesta säätäminen lakitasolla ja mahdollisten sanktioiden uhan odotetaan vahvistavan vastuullisuuden eri näkökulmien toteutusta. Toivottavasti näin, mutta rohkenemme ilmaista epäilymme.

Sopimuskäytännöt ovat yleensä vahvemman ja isomman toimijan puolella. Ne pystyvät sopimuksessa siirtämään vastuun alkutuottajalla. Pienen tuottajan on hankala haastaa markkinavoimia, jos ne ylipäätään haluavat saada tuotteensa markkinoille.

Euractiv -uutishuone arvioi pullonkaulaksi muodostuvan epämääräisen maanomistuksen ja -hallinnan sekä kaupan välikäsien haluttomuuden avata heidän toimitusketjujaan. Tämä tekee jäljitettävyydestä hankalaa. Älypuhelimien käyttö osana jäljitettävyyttä voi kangerrella alueilla, joilla puhelinverkko toimii huonosti.

Nämä prosessit siirtävät käytännössä ruokajärjestelmää suurempien toimijoiden käsiin, mutta eivät kasvata järjestelmän kestävyyttä tai oikeudenmukaisuutta. Perhetilat ja pienimuotoisempi tuotanto luovat järjestelmään sisäistä joustoa ja varmistavat elävän maaseudun. Kehittyvissä maissa ne tarjoavat mahdollisuuden työllistymiseen.

Monitavoitteinen kestävä ruokajärjestelmä on hyvä esimerkki siitä, että paras voi olla monessa tapauksessa olla hyvän vastakohta. Ruoantuotannon pitää rakentua selkeisiin reunaehtoihin tuottajille, ja sen tueksi tarvitaan kohtuuhintainen ja saavutettavissa oleva neuvonta- ja koulutusjärjestelmä, mille tarvitaan pitkäjänteistä tukea.

Tiina Huvio

toiminnanjohtaja, Food and Forest Development Finland

Juha Ruippo

johtaja, kauppapolitiikka ja kansainväliset suhteet

MTK