Peltomyyrät suosivat syysistutuksia

Metsäntutkimuslaitoksen tuoreen selvityksen mukaan myyrät suosivat syksyllä istutettuja kuusentaimia. Luontaisesti syntyneet taimet jäävät rauhaan.

Tyypilliset peltomyyrätuhot sattuvat metsitetyillä pelloilla, heinittyneillä istutusaloilla ja siemenviljelyksillä. Pahimmassa tapauksessa myyrät pilaavat taimikon kokonaan.

Tutkija Otso Huitu kertoo, että aiemmissa kuusen viljelyaloilla tehdyissä tutkimuksissa ilmeni, että myyrät suosivat erityisesti pienimpiä istutustaimia.

Tätä tutkimusta varten luontaisesti syntyneitä sekä alkukesän ja syksyn taimia istutettiin myyräaitauksiin, joihin vapautettiin talveksi peltomyyriä. Myyrien aiheuttamat taimituhot mitattiin talven jälkeen ja lumen sulettua keväällä.

Etenkin syystaimet maistuivat myyrille. Niistä vaurioitui 70 prosenttia. Keväällä istutetuista taimista myyrät vaurioittivat 40 prosenttia. Luontaisesti syntyneistä taimista vaurioita oli vain joka viidennessä.

Huitu selittää myyrien käytöstä taimien sisältämällä typellä. Syksyllä istutetut taimet maistuvat myyrille, sillä niissä on korkeimmat typpipitoisuudet.

Vastaavasti niissä on vähiten taimien muodostamaa puolustusyhdistettä.

Peltomyyrää esiintyy koko maassa. Sen kanta vaihtelee voimakkaasti 3–5 vuoden välein.

Puun kuori on myyrille toissijaista ravintoa, johon myyrät talvella turvautuvat pääravinnon huvetessa. Toisaalta pellonmetsityksissä esiintyy runsaasti kesäaikaista taimien syöntiä. Se voi johtua tiettyjen ravinteiden tarpeesta.

Pelkällä puun kuorella myyrät eivät selviä johtuen kuoren runsaasta haitta-ainepitoisuudesta, vaan ne tarvitsevat lisäksi heiniä ja ruohoja.

Peltomyyrä saa 3–7 poikuetta kesässä, joten laji pystyy lisääntymään erittäin nopeasti. Kanta on huipussaan Etelä-Suomessa kolmen vuoden välein ja Pohjois-Suomessa vaihteluväli on pitempi.

Kannanvaihtelussa on ajallista ja paikallista epäsäännöllisyyttä. Pahoja tuhovuosia on toisinaan kaksikin peräkkäin. Taimien syönti voi myös alkaa jo kesällä.

Metsämailla tuhoja syntyy eniten huippukesää seuraavana talvena. Pellonmetsityksissä kesäaikaiset tuhot ovat yleisiä.

Pedot runsastuvat myyrien lisääntyessä ja alkavat verottaa myyriä. Petojen vähetessä myyräkannat pääsevät taas kasvamaan.

Myyrähuipun aikana myös ravinto käy vähiin, mikä heikentää myyriä. Se altistaa niitä sairauksille.

Peltomyyrä on rehevien kasvupaikkojen ongelma. Heinittyneillä hakkuualoilla ja metsitetyillä pelloilla se aiheuttaa tuhoja kaikilla pääpuulajeilla. Herkimpiä ovat koivu ja mänty.

Kuoren syönnistä seuraa taimen kuolema, jos syönnös ulottuu rungon ympäri. Lievemmät syöntijäljet kylestyvät aikaa myöten, mutta puuhun voi jäädä piilevä vika. Erityisesti koivun taimiin iskeytyy helposti sienitauteja, kun suojaava kuori on poissa.

Kuusi on hämmästyttävän hyvä elpymään myyrätuhosta. Melkein maanrajaan syöty kuusentaimi saattaa vielä lähteä uuteen kasvuun.

Huidun mukaan myöhäistä istutusajankohtaa kannattaa välttää etenkin myyrävuosina. Samoin typpilannoitusta taimitarhoilla kannattaisi vähentää.

JARMO PALOKALLIO

Avaa artikkelin PDF