Kuva: Rami Marjamäki
Haapio on lähes kadonnut kansanperinne
Hyytiälän tutkimusasema täyttyy joka kesä Helsingin yliopiston ensimmäisen vuoden metsätieteiden opiskelijoista. Päivät kuluvat opiskellessa, mutta vapaa-aika vietetään muun muassa oman kurssityön parissa.
Kuva: Rami Marjamäki
Kuva: Rami MarjamäkiKuva: Rami MarjamäkiKuva: Rami MarjamäkiJUUPAJOKI (MT)
Illan viiletessä kurssilaiset sytyttävät järvenrantaan nuotion haapion levitystä varten.
Ensimmäisen vuoden metsätieteilijät rakentavat joka vuosi kurssityön, joka jää Hyytiälään ilostuttamaan seuraavia kursseja ja muita tutkimusaseman käyttäjiä.
Ehtona kurssityölle on, että pääraaka-aineena käytetään puuta.
Projektin vetäjänä toiminut Pyry Veteli sai keväällä idean haapioveneen veistämisestä.
”Haapaa pidetään yleisesti roskapuuna. Kaikelle puulle on käyttöä, mutta osa käyttötarkoituksista on hyvin erikoistuneita tai unohtuneita.”
Kenelläkään projektiin osallistuneista ei ollut aiempaa kokemusta haapiosta.
”Katsoimme yhdessä 1930-luvulla kuvattua videota haapion teosta. Teoria on kuitenkin aina eri kuin käytäntö”, Veteli muistuttaa.
Kurssityöhön valittu haapa kaadettiin jo toukokuussa. Siitä sahattiin yli kuusimetrinen tyvitukki haapiota varten.
”Sivusta päin näyttää siltä, että rungosta tulee vaan lastua lastun perään eikä työ lopu ikinä”, toteaa kurssiassistentti Juho Kotilainen.
Hyytiälän metsätieteiden kenttäkurssille osallistui tänä vuonna noin 50 opiskelijaa.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
