Metsätiehanke on tieosakkaiden ja toimijoiden yhteispeliä

Otso Metsäpalvelut aloitti elokuussa Ilomantsissa Kemera-tuetun metsätien perusparannustyöt. Kuva: Studio Korento - Harri Mäenpä

Lähes 100 prosenttia uusista metsäteiden rakennus- tai perusparannushankkeista on tieosakkaiden yhteisiä, sillä yhden tilan hankkeita ei voi enää rahoittaa Kemera-tuella.

Metsänomistajan kannattaa olla selvillä oman metsänsä tieasioista. Esimerkiksi lappeenrantalainen metsänomistaja Matti Nutikka kertoi saaneensa uuden tien teosta laskun, johon oli otettu mukaan jo aiemmin vanhemman tien teon yhteydessä laskutettu alue.

Metsänomistajan on syytä tarkkailla myös tiemaksujen oikeellisuutta.

"Jos tieverkosto on tiheä ja metsäpalsta kuuluu useampaan eri tiekuntaan, on mahdollista, että sama palsta laskutetaan vahingossa tuplasti", selventää Metsäkeskuksen suometsien ja metsäteiden johtava asiantuntija Mika Nousiainen.

Tiemaksut perustuvat tiekunnan laatimaan ja kokouksessa hyväksyttyyn tieyksikkölaskelmaan. Tieosakkaat huolehtivat yhdessä tien kunnossapidosta ja jakavat siihen kohdistuvat kustannukset laskelmassa määritettyjen painoarvojen mukaan.

Isompi metsätila voi jakautua toisistaan erillisiin palstoihin, jolloin ne kuuluvat eri tiekuntiin.

"Maanmittauslaitokselta löytyvät ohjeet laskelman tekoon, mutta loppukädessä jokainen tiekunta on vastuussa omasta laskelmastaan. Päätökset tehdään aina enemmistön äänellä tiekunnan kokouksessa", Nousiainen tarkentaa.

Yksityistielain mukaan tiekokous tulee järjestää vähintään joka neljäs vuosi. Nousiaisen mukaan isommat tiekunnat kokoustavat yleensä vuosittain.

Kokouksista ilmoitetaan edelleen useimmin paikallislehdissä, jolloin muualla asuvat metsänomistajat eivät välttämättä tavoita kutsua. Nousiainen huomauttaa, että kokous ei ole periaatteessa laillinen, jos kaikki eivät ole saaneet kutsua.

"Valveutunut tiekunta lähettää osakkailleen kirjeen tai sähköpostin lehti-ilmoituksen lisäksi. Sähköposti ei ole vielä lainvoimainen tapa, mutta vuoden 2019 alusta voimaan tulevat lakimuutokset ."

Nousiainen kannustaa kaikkia metsänomistajia olemaan rohkeasti yhteydessä Metsäkeskukseen ja muihin toimijoihin tiehanketta suunniteltaessa.

"Metsäkeskus tarjoaa maksutonta neuvontaa tieasioissa. Otso, metsänhoitoyhdistykset ja metsäpalveluyrittäjät vastaavat taasen enemmän käytännön töistä", selittää Nousiainen.

Nutikka haluaa nostaa esiin kokemansa metsäteiden käyttöoikeuksiin liittyvät ongelmat.

"Perikuntamme oli hoitanut tiemaksut asianmukaisesti, mutta emme saaneetkaan käyttää päätietä, sillä meillä ei ollut siihen erillistä sivutieoikeutta", hän kertoo.

Nousiaisen mukaan hankkeen toteuttajan vastuulla on sivutieoikeuksien selvittäminen.

"Sivutieoikeus koskettaa tiloja, jotka eivät ole fyysisesti tiessä kiinni, mutta kuuluvat tiehankkeen vaikutusalueeseen. Maanmittauslaitokselta voi pyytää tarkat kartat, joissa näkyvät eri tilojen rasitteet", hän tarkentaa.

Uutta tietä tehtäessä Nutikka suosittelee jokaista tieosakasta tarkistamaan Maanmittauslaitoksen tietoimituskokouksessa määrittämän tiealueen leveyden. Hän oli tieosakkaana mukana hankkeessa, jossa tientekijä hakkasi hänen mukaansa metsää sallitun leveyden yli.

"Jos toimija on hakannut leveämmältä alueelta kuin mitä tietoimituskokous on määrännyt, on se lirissä", toteaa Nousiainen.

Yleisin tiealueen leveys on 12 metriä, mutta suoalueilla se voi olla leveämpikin.

Jos tieosakkaat eivät ole tyytyväisiä työnjälkeen, on ensisijainen toimintatapa neuvottelu toisen osapuolen kanssa.

"Jos asia ei ratkea neuvottelemalla, menee asia lopulta käräjäoikeuden ratkaistavaksi", Nousiainen lisää.