Pohjois-Suomeen mahtuu lämpöyrittäjiä

Lapin nuorissa metsissä on runsaasti bioenergiapotentiaalia, toteavat Heli Viiri Metsäkeskuksesta ja Markus Tykkyläinen Rovaniemen Energiasta. Kari Lindholm Kuva: Viestilehtien arkisto

ROVANIEMI

”Niin kauan kuin meillä ei ole Lapissa miljardiluokan biojalostamoita, tulisi puun paikallista käyttöä lisätä. Lämpöyrittäjyys ja paikalliset lämpölaitosinvestoinnit ovat tähän nopea keino”, Suomen Metsäkeskuksen Lapin alueyksikön johtaja Heli Viiri totesi Bioenergian tulevaisuus -seminaarissa Rovaniemellä.

Lämpöyrittäjyys on ainakin raaka-ainevarojen kannalta mahdollista Lapissa, josta puunjalostusteollisuus on vetäytynyt. Ensiharvennettavaa kasvatusmetsää huojuu tällä hetkellä enemmän kuin riittävästi. Hakkuumahdollisuuksia niissä on jopa miljoonan kuution verran, siis lähes saman verran kuin Kemijärven sellutehdas käytti vuodessa.

Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) mukaan energiapuuta hakataan Lapissa noin 300 000 mottia vuodessa. Kuitupuun hakkuumahdollisuudet ovat 3–4 miljoonaa kuutiometriä.

”Nykyään kuitua hakataan alle kolme miljoonaa mottia. Nuoret metsät ovat vajaakäytössä”, Metlan tutkija, tohtori Jaakko Repola Rovaniemeltä kertoo.

Kun Lapin ainespuulle ei ole näköpiirissä parempaakaan käyttöä, on todettu, että sitä on parempi edes polttaa hakkeena lämpölaitoksissa kuin seisottaa metsässä – toki sillä edellytyksellä, että käyttöpaikkoja on riittävästi.

Rakenteilla oleva Keitele Groupin Kemijärven saha ja liimapalkkitehdas helpottavat menekkiä, kun niiden puunhankinta käynnistyy.

Viiri luonnehtiikin lämpöyrittäjyyden lisäämistä parempien

vaihtoehtojen puutteessa ”hätäratkaisuksi”, joka ei lisää vientituloja, mutta silti hyväksi keinoksi fossiilisten polttoaineiden korvaamisessa ja ilmastonmuutoksen hidastamisessa paikallistasolla.

Käyttöpaikkojen puute ja pitkät kuljetusmatkat muodostavat alan kannattavuutta heikentävän yhtälön, joka on vaikeasti ratkaistavissa.

Erittäin vaikeasti hallittavan ongelman lämpöyrittäjyydelle muodostaa alan suuri pääomatarve. Tämä seikka korostuu, sillä rahoitusmarkkinat suhtautuvat nihkeästi yritysten hankintoihin varsinkin nyt.

”Investointitarpeet ovat mittavat etenkin uuden lämpöyrityksen toiminnan alussa. Rahoituksen saanti on käytännössä vaikeaa ainakin Lapissa”, hake- ja kaukolämpöyrittäjä Mikko Sirviö Rovaniemeltä toteaa.

Uunituore Lapin bioenergiaohjelma vuosille 2014–2020 määrittelee lappilaisen bioenergiaklusterin tuottaman energian tavoitetasoksi 4,5 terawattituntia. Puuraaka-aineen käytön tulisi vastaavasti nousta 700 000 kiintokuutiometriin.

Tämä taas synnyttäisi metsänhoito- ja puunkorjuualalle 120 uutta työpaikkaa ja 5–10 uutta lämpöyritystä. Myös polttopuun viennin tulisi kasvaa kaksinkertaiseksi nykyiseen verrattuna.

Polttoaineiden hintakehitys ei ole käytännössä suosinut uusiutuvia energialähteitä, joiden käyttöä on rajoittanut etenkin kivihiilen halpa hinta ja turpeen raippavero. Turpeen hankintakustannus on liki kaksinkertaistunut vuodesta 2010.

”Polttoaineen hankinnat ratkaisevat kaukolämpöyrityksen kannattavuuden”, toimitusjohtaja Markus Tykkyläinen Rovaniemen Energiasta toteaa.

Rovaniemen Energian kaukolämmöntuotannossa on viime vuosina panostettu metsäenergian käyttöön turpeen ja öljyn kustannuksella. Mustikkamaan puupolttoaineterminaalissa haketusmäärä on harpannut reilusta 40 000 kiintokuutiometristä (2009) noin 170 000 kiintokuutiometriin (2014).

”Investointi lämpöä talteen ottavaan savukaasupesuriin on nyt vähentänyt myös hakkeen polttoa. Sama vaikutus oli lauhalla viime talvella”, Tykkyläinen sanoo.

KARI LINDHOLM

Avaa artikkelin PDF