Uusia ampumaratoja ei uskalleta perustaa: ”Yhdistysten talous ei kestä kustannuksia”

Ampumakoe tulee suorittaa, mikäli aikoo metsästää esimerkiksi hirveä, valkohäntäpeuraa, karhua tai villisikaa rihlatulla luotiaseella. Kuva: Marjaana Malkamaki

Riistanhoitoyhdistyksillä ja metsästysseuroilla on ratkaiseva merkitys koko maan kattavan ampumarataverkoston ylläpitämisessä. Tällä hetkellä Suomessa ampumaratoja ylläpitävät lähes 90 prosentin osuudella metsästys- ja ampumaseurat sekä riistanhoitoyhdistykset. Radoista 76 prosenttia on pieniä, 1–4 lajiradan ratoja. Tämä on myös järkevää Suomen suuren pinta-alan takia.

Riistanhoitoyhdistyksien roolissa korostuvat julkiset hallintotehtävät, sillä joka vuosi ammutaan useita kymmeniätuhansia lakisääteisiä ampumakoesuorituksia.

”Olemme suositelleet, että riistanhoitoyhdistysten ei kannattaisi sitoutua uusien ampumaratojen perustamisiin, koska yhdistysten talous ei todennäköisesti kestäisi tulevia kustannuksia. Riistanhoitoyhdistykset ovat itsenäisiä toimijoita, jotka päättävät itse loppupeleissä, mihin rahkeet riittävät”, sanoo Suomen riistakeskuksen julkisten hallintotehtävien päällikkö Sauli Härkönen.

Sama koskee muitakin yhdistyksiä.

”Ratoja varmasti saadaan pystytettyä, jos niiden perustaminen olisi mahdollista ja kohtuullista. Tällä hetkellä yhdistysten henki ei ole sellainen, että perustetaanpa ampumarata”, toteaa Metsästäjäliiton metsästysampumapäällikkö Jussi Partanen.

”Ensin pitää saada lainsäädännölliset asiat kuntoon niin, että ampumaradan perustaminen olisi edes jollain tavoin järjellisen työn ja kustannusten takana. Uusi ampumatojen ympäristölupaopas ilmestyi juuri eikä se vie luvitusta helpompaan suuntaan.”

"Toisaalta radat ei auta mitään, jos ihmisillä ei ole varaa ampua. Tästä syystä komission kaavailemat lyijyrajoitukset linkittyvät vahvasti ampumaratoihin”, Partanen toteaa.