Keijo kehitti sahaan edullisen lisälaitteen, jolla vaarallisen tuulenkaadon voi sahata metrien päästä – katso video

Konkelosta kannattaa olla mahdollisimman kaukana, pähkäili valkeakoskelainen Keijo Karhu ja suunnitteli sahaan etäkäytön mahdollistavan yksinkertaisen lisälaitteen. Kuva: Petteri Kivimäki

Tuulenkaadon tai puiden väliin konkeloksi jääneen rungon sahaaminen on moottorisahan käyttäjän vaarallisimpia tilanteita, joista ei syyttä varoitella.

Surullisia tarinoita on tiedossa useita: Petäjävedellä isäntä kuoli, kun konkelo laukesi. Kuopiossa eläkepäiviensä vieton metsäpalstalla aloittanut lääkäri kuoli silmänräpäyksessä, kun jännittynyt puu ponkaisi ja heitti sahaa käyttäneen miehen lähes kymmenen metrin päähän. Nämä tarinat vain esimerkkeinä.

Valkeakoskelaisen eläkeputkessa olevan UPM:n tehtaan laitosmiehen Keijo Karhun pihassa iso honka oli jäänyt jumiin puiden väliin.

”Pelotti sahata sitä. Kuuntelin, miten puu natisi ja yritin arvailla mihin se lähtee ja pääseekö hommassa hengestään”, Karhu muistelee.

Karhu alkoi pohtia, miten tuulenkaadon sahaamisesta saisi turvallisempaa. Työssään laitosmiehenä hän oli tottunut tekemään pikku parannuksia työvälineisiin ja tiputtelemaan ehdotuksia aloitelaatikkoon.

Karhu sai idean vanhoista tukkisaksista. Ne kiristettäisiin puun ympärille pitämään tavallista moottorisahaa paikallaan ja maan vetovoiman annettaisiin tehdä työ. Sahan kaasua annosteltaisiin narulla turvallisen matkan päästä.

Yksinkertaista tekniikkaa. Tukkisakset kiristyvät tuulenkaadon runkoon ja saha liukuu painovoiman vetämänä huonekaluputkea pitkin alas. Kuva: Petteri Kivimäki

Karhu leikkautti kymmenen millin alumiinilevystä tukkisakset ja yhdisti ne 30 millin ohutseinämäiseen huonekaluputkeen. Sahaan kiinnitettiin adapteri, joka liukui putkea pitkin alas. Tarkoitus oli pitää tuote mahdollisimman halpana, kevyenä ja yksinkertaisena.

Sahan kaasuliipaisin oli kiinni narussa, jota vetämällä saha otti kierroksia. Osien hinta pysyi muutamissa kympeisssä.

Karhu sai eräältä keksintörahoitusta tukevalta säätiöltä 12 000 euron tuotekehitysrahaa etäsahauskehittelyyn. Osa tuesta meni laitteelle hankitun pikkupatentin kustannuksiin.

”Esittelin sahaa Leppälän kylän kylähullupäivillä, missä tyttären koira käytti sahaa narulla parinkymmenen metrin päästä puhelinpylvään katkaisussa.”

MT kokeili etäsahauslaitetta tuulenkaadon katkaisussa. Ketju ei lähtenyt pyörimään, kun laippa lepäsi tukkia vasten. Keskipakokytkin luisti antamatta sahan nostaa kierroksia. Asia ratkesi, kun sahankannattajaan liitettiin narunnykäisyllä vapautettava epäkeskojarru. Sillä tukista irti oleva saha saatin tiputettua turvallisen matkan päästä, kun saha jo otti kierroksia.

Jännitteetön puu katkesi, mutta taipuneeseen puuhun saha jäi toistuvasti kiinni. Näin tapahtui, vaikka sahausrakoa oli väljennetty. Koloon lyöntiin kaatokiilaa, mutta sekään ei auttanut. Lopulta runkoa piti nostaa farmitunkilla sahan irrottamiseksi.

Helpoissa sahaustehtävissä etäkäyttölaitteisto toimii, mutta pientä jatkokehittyä se kaipaa ollakseen toimiva vaarallisten tuulenkaatojen sahauksessa. Samaa mieltä on myös keksijä, joka kannustaa muita keksijöitä saattamaan työn valmiiksi.

Sahan kiinnitysadapterissa näkyy alasvedettynä epäkeskorullaan perustuva kitkalaite, joka pitää sahan irti rungosta, kunnes kierrokset ovat nousseet. Narun nykäisy tiputtaa sahan rungolle ja ketju alkaa leikata. Kuva: Petteri Kivimäki