Jarkko Korhonen on asunut 20 vuotta Hajalan rautatieasemalla – ulkohuussi eikä vesijohtovettä

Biologi Jarkko Korhosen kotona näkyvät isosti viherkasvit.  Kuva: Sanne Katainen

Jarkko Korhonen tiesi heti astuneensa kotiinsa. Välittäjä myi 1899 rakennettua kahdeksan huoneen asuntoa, joka oli aikaisemmin toiminut Hajalan rautatieasemana.

Talossa ei ollut vesijohtovettä eikä sisävessaa, vaan kuusi lämmitysuunia, kaivo, pihasauna, ulkohuussit ja lukuisia lisärakennuksia.

Ennen kauppakirjan allekirjoitusta Korhonen kutsui palotarkastajan suorittamaan arvion hormien kunnosta ja kollegansa tarkastamaan, ettei puutalossa kasva lattiasientä tai muita lahottajasieniä.

Koska kaikki oli kunnossa, Korhonen muutti.

”Pidän vanhan talon tunnelmasta. Ulkona pellot kumpuilevat vanhassa merenpohjassa”, Korhonen kuvailee Saloon kuuluvaa Hajalan kylää.

Keittiöstä löytyy kymmeniä kuivattuja sieniä.  Kuva: Sanne Katainen

Jarkko Korhonen on nyt asunut Hajalan asemalla 20 vuotta ja on silminnähden ylpeä kodistaan, jossa ei ole edelleenkään sisävessaa tai vesijohtovettä. Lattia on sen verran vino, että ovet sulkeutuvat itsestään.

”Tämä on kuin Leevi and the Leavingsin biisi: Koko talvi kesämökillä”, Korhonen sanoo hymyillen.

Vanhassa, sisävessattomassa talossa sujuu myös perhe-elämä, sillä 14-vuotias tytär Amanita asuu osittain Hajalassa.

”Ei elämä vanhassa talossa vaikeaa ole. Mutta jos meinaa peseytyä, pakkasilla pitää varata tunti ensin saunan lämmittämiseen”, Korhonen sanoo.

Vaikeudeksi Korhonen ei laske sitä, että talossa on talvella noin 17–18 astetta. Eikä edes sitä, että joutuu loukuttamaan syksyisin asunnostaan hiiriä, etteivät ne pääse pesimään sisälle.

”Joskus hiiret ovat syöneet pöydältä suklaata tai keksejä”, Korhonen sanoo naurahtaen.

Sen sijaan pyykkääminen nyrkkipyykillä on Korhoselle liikaa, joten hän pesee pyykkinsä Turussa tyttöystävänsä luona.

Kauniit, vanhat tulisijat tuovat asuntoon lämpöä. Kuva: Sanne Katainen

Talon sieni- ja juna-aiheisista tauluista käyvät ilmi Korhosen kaksi ammattia: hän on sekä konduktööri että biologi.

Elämän kaksi suurta intohimoa – rautatiet ja luonto – näkyivät jo lapsuudessa, kun Korhonen kasvoi Kouvolassa vain kilometrin päässä maan suurimmasta risteysasemasta.

”Junat kiinnostavat pikkupoikia, mutta minua tavallistakin enemmän”, Korhonen sanoo.

Junabongauksen lisäksi Korhosta kiehtoi metsässä liikkuminen. Luonto oli aina lähellä Kouvolan pikkukaupungissa ja kesämökillä Taavetissa.

Lapsuudenperhe keräsi rouskuja, tatteja ja kanttarelleja. Lisäksi Korhonen kokosi isänsä kanssa jo 4-vuotiaana kasvion.

”Sen kasvion perässä lähdin yliopistoon opiskelemaan biologiaa”, Korhonen sanoo.

Oulun yliopiston ensimmäinen sienien lajintuntemuskurssi vei mukanaan. Kurssia ennen Korhonen oli tunnistanut kymmenkunta sientä, kurssin jälkeen jo 140 lajia.

Korhonen teki opiskelukavereiden kanssa innoissaan sieniretkiä ja vei löytöjä kasvimuseolle.

”Me löydettiin heti suohytynupikka, joka on aika harvinainen. Se innosti jatkamaan sieniharrastusta”, Korhonen sanoo.

Korhosen kokoelmiin kuuluu useita sieniharrastajien aarteita, kuten Suomen ja Pohjolan sienet, josta pyydetään netissä jopa yli sata euroa.  Kuva: Sanne Katainen

Korhonen toimi valmistuttuaan ensin Metsähallituksen suunnittelijana ja peruskoulun biologian ja maantiedon opettajana, mutta asiantuntijatyön loputon työmäärää rasitti ja sai vaihtamaan alaa runsas kymmenen vuotta sitten konduktööriksi.

”Suorittava työ on erittäin hyväksi mielenterveydelleni”, Korhonen sanoo.

Opettajan työssä Korhonen joutui aina perehdyttämään sijaisensa, että pääsi osallistumaan intohimonsa mukaisiin sienikongresseihin ja uhanalaisten lajien mietintöihin. Nykytehtävissään konduktöörinä tämä ei ole tarpeen.

”Kyllä ne osaa liput tarkistaa ilman ohjeitanikin”, Korhonen sanoo.

Jarkko Korhonen tekee nyt jopa 15 tunnin työpäiviä, mutta kokee olonsa silti energiseksi. Toisin oli opettajana, jossa aina saattoi tulla lisää tehtävää.

Silti Korhonen ei ole vaihtanut alaa kokonaan. Hän hyödyntää sienikauden edelleen työn merkeissä.

”Otan sieniasioista hyvät jutut itselleni”, Korhonen sanoo selvästi tyytyväisenä ammatinvalintaansa.

Kahden työn yhdistäminen onnistuu uhraamalla sienille lähes koko kesäloman. Lisäksi Korhonen tekee sienitöitä muutaman viikon palkattomalla lomalla varsinaisesta päivätyöstään.

Sienet näkyvät sisustuksessa.  Kuva: Sanne Katainen

Korhonen toimii lomillaan muun muassa Metsähallituksen maastobiologina, joka kartoittaa luonnonsuojelualueiden sieniä. Tämän työn tarkoitus on, että jos maastosta löytyy harvinaisia sieniä, biologi suosittelee tekemään hoitotoimenpiteet toisesta kohtaa, sillä moni sieni elää puiden kanssa symbioosissa.

Edellisten kartoitusretkien jäljiltä kuivurissa on tällä hetkellä 50 tunnistettua sienilajia. Keittiössä odottaa 30 kuivattua ruokasientä.

Intohimoinen sienestäjä saa kollegaltaan, Luontoportin kehittäjä Eija Lehmuskalliolta ylistävän suosituksen:

”Jarkko on Suomen paras sieniasiantuntija!”

Vaatimaton Korhonen kieltäytyy kunniasta, vaikka myöntääkin olevansa hyvä sienten tunnistaja.

”Mutta en missään nimessä ole paras. Suomessa on noin 3000 suursientä. Meitä on monia muitakin alan harrastajia ja ammattilaisia, jotka tunnistavat lajeja varsin hyvin”, Korhonen sanoo.

Aseman vanhat tavarat ovat löytäneet uusia käyttötarkoituksia. Laiturinäyttö on nykyään grillipöytä.  Kuva: Sanne Katainen

Jarkko Korhonen vetää myös sieniretkiä. Metri siitä, kun auto pysähtyy, hän poimii ensimmäisen sienen. Se on kangaspalsamirousku. Sieniasiantuntija vie löydöksen nenälleen, koska haju on yksi osa lajien tunnistusta.

”Tässä on kookoksen tuoksu”, Korhonen sanoo.

Metsäretki sieniasiantuntijan jalanjäljissä on tuottoisa. Koriin nousee muun muassa herkkutatteja, rouskuja, mustavahakkaita – ja jopa limanuljaska, jonka päältä Korhonen kuorii liman tottuneesti.

”Limanuljaskakin on hyvä ruokasieni”, Korhonen sanoo naurahtaen.

Vartin kävelyn jälkeen on kasassa riittävästi sieniä, jotta voi palata kotiin. Silti Korhonen kertoo, että syksyn sienisato on kuivan kesän takia Etelä-Suomessa huonoin miesmuistiin.

”Ei täältä löydä mitään sientä paljoa, vaan pelkästään sekasieniä. Ne voi käyttää esimerkiksi korvaamaan puolet makaronilaatikon lihasta”, sienineuvojan vinkki kuuluu.

Jarkko Korhonen löytää sieniretkillä hetkessä syötävää.  Kuva: Sanne Katainen