Runsaat sateet nostivat vedenpintoja – paikoin lähennellään 160-vuotisen havaintohistorian alimpia vedenkorkeuksia

Veneen laskeminen vesille tai uimaan pääsy laiturilta voi olla monessa paikassa mahdotonta. Kuva: Jarno Artika

Voimakas sadealue kulki viikonloppuna maan yli Varsinais-Suomesta Pirkanmaan yli Kainuuseen. Runsaimmat sateet osuivat lauantaina pääosin Pohjois-Pirkanmaalle, jossa suurten järvien pinnat nousivat noin 10 senttimetriä sateiden myötä. Tulviva vesi romahdutti useita pienempiä teitä ja sai monia puroja ja pienempiä jokia tulvimaan.

Kevät ja alkukesä ovat olleet vähäsateisia, joten maaperä on ollut myös suurelta osin kuivaa. Sateet imeytyivätkin suurelta osin maahan ja paikkasivat maankosteuden vajausta. Kuivuutta on jatkunut niin kauan, että suurin osa sataneesta vedestä jäi valuma-alueelle kuivan maaperän kosteuttamiseen, kasvien käyttöön ja pieniin latvavesistöihin.

Useiden luonnontilaisten järvien vedenkorkeudet ovat edelleen poikkeuksellisen matalilla tasoilla Itä-Suomesta Pirkanmaalle ulottuvalla alueella. Vain runsaat, pitkään jatkuvat sateet parantaisivat tilannetta.

Viikonlopun sade ei merkittäväsi nostanut järvien pintoja Pohjois-Pirkanmaata lukuun ottamatta, jossa Näsijärvi, Tarjanne, Palovesi ja Keurusselkä lähtivät sateiden myötä nousuun.

Järvien vedenpinnat ovat paikoin lähellä ajankohtaan nähden mittaushistorian alimpia tasoja. Esimerkiksi Tarjanteen vedenkorkeus oli ennen sateita lähellä vuodesta 1865 alkaneen havaintohistorian alinta heinäkuun alkupuolen vedenkorkeutta. Tarjanteen pinta onkin ollut lähes metrin alempana kuin normaalisti. Tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen julkaisemasta vesitilannekatsauksesta.

Suurista järvistä esimerkiksi Kallaveden ja Keiteleen vedenkorkeudet ovat edelleen ajankohtaan nähden poikkeuksellisen alhaalla. Saimaan ja Päijänteen vedenkorkeudet ovat edelleen noin 40 senttiä alempana kuin keskimäärin tähän aikaan vuodesta.

Ennusteen mukaan suurten järvien vedenpinnat laskevat hitaasti heinäkuun aikana.

Matalat vedenkorkeudet aiheuttavat haittaa erityisesti virkistyskäytölle, mutta samalla myös pohjaveden korkeudet ovat varsinkin suurissa muodostumissa erittäin matalalla ja edelleen laskussa. Tämä voi näkyä viimeistään syksyllä kaivojen kuivumisena.