Lukijalta: Yhteiskunnassa paheneva polarisaatio vaikuttaa myös tieteelliseen keskusteluun − ilmastopolitiikassa on turvattava Suomen edut

Ilmastopolitiikka ei voi Vesa Kallion mielestä olla sen varassa, että metsien hiilinielu kasvaisi rajattomasti. Ilmastopolitiikan ja julkisen keskustelun keskiöön on hänen mielestään nostettava päästöjen vähentäminen. Kuva: Petteri Kivimäki

Ilmastopolitiikassa tarvitaan monipuolinen keinovalikoima, jossa ovat mukana niin biomassat kuin kiertotalous ja sähköistäminen. Biotaloudessa Suomella on vahvaa tutkimus- ja tiedeosaamista sekä pitkiä tilastollisia aikasarjoja, joita voidaan hyödyntää. Tämä kaikki osaaminen ja tieto eivät ole riittävän hyvin käytettävissä tällä hetkellä.

Ongelma on, että yhteiskunnassa paheneva polarisaatio vaikuttaa myös tieteelliseen keskusteluun. Asioita ei käsitellä kokonaisuuksina, joissa eri toimijat yhdessä muodostaisivat näkemyksiä ilmastotoimista. Tarvitaan kokonaan uusia instituutioita, joissa rikotaan olemassa olevat niin henkiset kuin fyysiset rakenteet, ja joissa ei ole poliittisia eikä ideologisia rasitteita. Mikäli jatkamme nykyisellä tavalla, osa tiedeyhteisöstä hiljenee ja vain kovaäänisimmät ääripäät saavat äänensä kuuluviin.

Ilmastonmuutos on globaali ilmiö, ja se on myös ratkaistava globaalisti. Suomi ei ole ongelma, vaan meillä on tarjota ratkaisuja niihin. Ongelma on, että julkinen keskustelu keskittyy syyllisten hakemiseen, eikä kannusta positiiviseen ja ratkaisuhakuiseen ilmapiiriin.

Koska ratkaisuja tarvitaan laaja-alaisesti ja kaikilla elämän osa-alueilla, on myös tehtävä tätä tukevaa politiikkaa. Yhden asian liikkeillä tai yhden asian politiikalla ei päästä toivottuun tulokseen eikä se saa koko yhteiskunnan ja ihmisten hyväksyntää. Ihmisten on koettava tehtävät päätökset oikeudenmukaisiksi.

Suomalaisen yhteiskunnan vahvuus on hajautetuissa toiminnoissa. Hajautettu yhteiskunta kestää kriisejä paremmin eikä ole altis niille. Tämä pätee niin ruuan kuin energian tuotantoon. Nyt on viimeiset ajat turvata tämä tilanne, mutta se vaatii suunnan muuttamista keskittämispolitiikasta hajautettua yhteiskuntaa ylläpitävään politiikkaan.

Yksittäisenä uhkana maatalouden osalta ovat Luonnonvarakeskuksen suunnitelmat toimintojen keskittämisestä. Tämän myötä erityisesti kotieläintuotannon ja eloperäisten maiden tutkimustoiminta romahtaa Suomessa. EU:n ilmastopolitiikassa keskeistä on turvata maa- ja metsätalouden sekä energiatuotannon toimintaedellytykset koko Suomessa idästä länteen ja etelästä pohjoiseen.

Maa- ja metsätalouden sekä energiantuotannon tulee perustua hajautettuun malliin, jossa koko maa on kehittämisessä mukana. Tämä edellyttää EU:n ilmastopolitiikalta jäsenmaakohtaista joustoa ja Suomen sisällä mahdollisuuksia ottaa huomioon maan eri osien mahdollisuudet ja vahvuudet.

Maataloudessa ilmastopolitiikan tulee tukea koko maassa harjoitettavaa ja kaikkia tuotantosuuntia tukevaa politiikkaa. Metsätaloudessa ilmastopoliittinen päätösvalta pitää metsien käytössä ja suojelussa olla Suomessa. Metsien osalta ilmastopolitiikan tulee tukea puuperäisten tuotteiden kehittämistä ja innovaatiotoimintaa.

Energiapolitiikassa ilmastopolitiikan tulee tukea sekä säästä riippuvaista että varsinkin säästä riippumattoman energian tuotantoa. Kaikissa ilmastopoliittisissa päätöksissä on huomioitava jäsenmaakohtainen huoltovarmuus ja erityisesti turvallisuuspolitiikka, Suomen sijainti suhteessa Venäjään.

On välttämätöntä, että jokaisen ilmastotoimen vaikuttavuus ja kustannustehokkuus suhteessa tavoitteeseen selvitetään aina ja kaikissa politiikkatoimissa. Tähän liittyvät myös erottamattomasti ilmastopolitiikan teknologianeutraalius sekä pitkäjänteinen ja ennakoitava ohjaus.

Vuoden vaihtuminen ei näytä selkeyttävän myöskään Suomessa käytävää metsäkeskustelua. Suomen metsistä, jotka sitovat muun yhteiskunnan aiheuttamia päästöjä, on tehty ongelma. Julkinen keskustelu liikkuu nieluissa, vaikka pitäisi keskustella päästöistä. Maa- ja metsätalous ovat ainoat toimialat, jotka sitovat luonnonmukaisesti hiiltä. Tämä edellyttää, että huolehdimme peltojen ja metsien kasvukunnosta.

Ilmastopolitiikka ei voi olla sen varassa, että metsien hiilinielu kasvaisi rajattomasti. Ilmastopolitiikan ja julkisen keskustelun keskiöön on nostettava fossiilisten raaka-aineiden käytön vähentäminen. Ajallaan tehtävät metsien hoitotyöt ja hakkuut ovat varmin keino varmistaa metsien säilyminen hiilinieluna ja samalla tuottaa uusiutuvia raaka-aineita, joilla korvataan fossiilisia raaka-aineita.

Maatalouden keskeinen kysymys ei ole, mitä me syömme, vaan onko meillä tulevaisuudessa ylipäätään ruuan tuottajia.

Ruokavaliolla emme maailmaa pelasta, mutta Suomen olosuhteisiin soveltuvalla ja huoltovarmuuden varmistavalla monipuolisella maataloudella voimme sen osaltamme tehdä. Tämä edellyttää koko Suomessa harjoitettavaa kotieläintuotantoa.

Vesa Kallio

kansanedustaja (kesk.)

Mikkeli