Lukijalta: Metsäala tekee työtä kestävän tulevaisuuden hyväksi

Suomen metsien puureserviä on kasvatettu vuosikymmenten ajan ja sitä voisi hyödyntää paremmin tänä kriisien aikakautena, mainitsee kirjoittaja.  Kuva: Hanne Manelius

Elämme aikakautta, jossa kestävyysajattelu on valtavirtaistunut. Globaalit ilmiöt, kuten ilmastonmuutos ja luontokato on saavuttanut varmasti jokaisen suomalaisen.

Jo 1980-luvulla metsäala heräsi kestävyysajatteluun ja ensimmäiset luonnonhoitokoulutuksetkin aloitettiin. 1990-luvulla luonnon monimuotoisuus tuli osaksi koko metsäsektorin toimintaa Metsälain, Luonnonsuojelulain, PEFC -sertifioinnin ja työohjeiden muodossa.

Ilmastonmuutos on saanut monet tuijottamaan maankäyttösektorin hiilitasetta ja vaatimaan hakkuiden vähentämistä. On kehitetty ilmastoviisaita metsänhoitotapoja ja politikointi on voimakasta. Suomessa on maailman kattavin metsätieto ja metsäntutkimuksella on yli sadan vuoden perinteet. Tutkimuksen, kokemuksen, virheiden ja kehittämisen ansiosta metsissämme on enemmän puuta, kuin koskaan Suomen historiassa. Ja sitä kasvaa enemmän kuin koskaan. Puuta ei hakata edes kasvun vertaa, vaan metsien hiilivarasto kasvaa vuosittain.

IPCC tuorein raportti suositteli kestävän metsätalouden lisäämistä, ei vähentämistä. Maailman ihmiset tarvitsevat hakkuilla saatavaa puuta moniin käyttötarkoituksiin. Kotien rakentamiseen ja lämmittämiseen, pakkauksiin, hygieniatuotteisiin, huonekaluihin, hammastahnaan ja jäätelöön. Puu on ratkaisu myös tekstiiliteollisuuden kestävyyshaasteisiin, kuten puuvillan kasvatuksen aiheuttamiin kuivuus- ja ympäristömyrkkyongelmiin. Puukuitu kiertää noin seitsemän kertaa eri tuotteina ennen kuin päätyy energiaksi.

Missään ei tiedetä metsätalouden olevan kestävämpää, kuin Suomessa, joten vaatimus hakkuiden vähentämiseksi on vaikea mieltää ilmasto- tai luontotyöksi. Pitkässä juoksussa historian saatossa kehitetyt hyvän metsänhoidon suositukset tuottavatkin aina parhaan ilmastohyödyn. Kaikki poikkeamat siitä vähentävät niitä metsien kiertoajan kuluessa. Hakkuiden vähentäminen voisi tuottaa hirvittävällä euromääräisellä hinnalla ja työpaikkojen uhraamisella pieniä ja hetkellisiä hyötyjä, mutta ilmastonäkökulmasta vaikutus olisi olematon. Tarvittava puu vain hakattaisiin muualta.

Mielestäni puun käyttöä tulisi jopa hetkellisesti lisätä, jotta siirtymä pois fossiilisista olisi mahdollisimman joutuisaa. Suomen metsien puureserviä on kasvatettu vuosikymmenten ajan ja sitä voisi hyödyntää paremmin tänä kriisien aikakautena.

Juri Laurila

Kemijärvi