MT testasi sienisovelluksen ‒ tunnistusominaisuus tuotti yllättäviä huteja

Mikä tatti?  Kuva: Sanne Katainen

Suomen Latu julkaisi elokuun alussa Sieniäpin, jonka avulla voi tunnistaa sieniä kameralla. Sovelluksessa koneäly vertaa kuvaa laajaan tausta-aineistoon ja palauttaa tulokset muutamassa sekunnissa.

Sovellus tunnistaa yli 200 Suomessa esiintyvää lajia. Kameratunnistuksen lisäksi sienistä voi etsiä tietoa ryhmittäin, esimerkiksi selailemalla tattien, rouskujen tai haperoiden ryhmiä. Omanaan ovat myös aloittelijoiden ruokasienet, josta löytyvät keltahapero, mustatorvisieni ja rusko-orakas.

Lajikuvaukset ja sienten käytettävyystiedot on laatinut tietokirjailija ja biologi Lasse Kosonen. Pelkkään kameratunnistukseen ei missään tapauksessa kannata luottaa, vaan oikean lajinmäärityksen varmistamiseksi lajikuvaukset on aina luettava huolellisesti.

Sovelluksen ensimmäiset seitsemän päivää ovat ilmaiset. Sen jälkeen sovellus vuosimaksu on 9,90 euroa.

MT testasi Sieniäppiä tositoimissa. Tulokset olivat ristiriitaiset.

Toisena testaajana toimi sienestäjä, joka poimii normaalisti vain tuttuja ja turvallisia sieniä eli kanttarelleja, suppilovahveroita, orakkaita ja tatteja. Tavoitteena oli oppia apin avulla tunnistamaan lisää sieniä.

Ensimmäisenä vastaan tuli valkoinen sieni, joka olisi ilman appia varmuuden vuoksi jäänyt niille sijoilleen, koska mieleen on iskostettu pelko valkokärpässienen myrkyllisyydestä.

Sovellus kuitenkin tunnisti sienen kuusiherkkusieneksi. Tunnistuksen vahvisti vielä kasvupaikka kuusen juurella sekä mieto aniksen haju, joka on tyypillinen lajille. Melko turvallisin mielin sienen uskaltaisi siis poimia talteen.

Appi tunnisti kuusiherkkusienen mainiosti. Kuva: Eija Vallinheimo

Metsästä löytyi myös monenlaisia haperoita, jotka testaajan mielestä on vaikeita erottaa toisistaan. Näin kävi myös sienisovelluksen kanssa.

Kermanvalkoisesta haperosta tuli ensimmäisellä kuvauskerralla vastaukseksi, että kyseessä on joko keltahapero tai koivuhapero. Koska mielestäni sieni ei ollut kumpikaan, otin uuden kuvan samasta sienestä. Tällä kertaa vastaukseksi tuli, että kyseessä on joko haisuhapero tai munahapero.

Mahtoiko sovellus tulkita valkean sienen auringonvalossa keltaisemmaksi kuin olikaan? Joka tapauksessa hapero jäi tunnistamatta.

Vaalea hapero sen sijaan jäi tunnistamatta. Kuva: Eija Vallinheimo

Toinen testaajista tuntee sieniä melko hyvin. Ensimmäinen tunnistettavaksi päätyvä sieni oli sellainen, jota löytyy metsästä paljon mutta joka on jäänyt tuntemattomaksi. Sovelluksen mukaan kyseessä oli haisuhapero, ja tuntomerkit sopivat siihen hyvin.

Seuraavaksi tunnistettavaksi päätyivät kimppuna kasvavat isot sienet, joista sovellus ei osannut sanoa mitään. Silkkivalmuskan tunnistaminen vaikutti osuvan oikeaan, ja kyseessä olikin melko huonosti tunnettu ruokasieni.

Kuusilahokas arvioidaan kolmen tähden ruokasieneksi, ja sen sovellus tunnisti. Kuvauksen yhteydessä varoitetaan myrkyllisestä näköislajista, jonka tiedot löytyvät toiselta välilehdeltä. Olisi kuitenkin hyvä, että sienten kuvauksissa kerrotaan suoraan, mitä tunnuspiirteet erottavat ne erityisesti myrkyllisestä näköislajista.

Myös lakritsirouskun tunnistaminen onnistui.

Sovelluksessa on myös pelillisiä ominaisuuksia. Sovelluksen käyttäjä voi kerätä saavutuksia eli merkitä löytämiään sieniä kartalle.

Tämä tuntuu hieman erikoiselta, koska minkä tahansa sienen voi merkitä mihin tahansa paikkaan. Eikö olisi parempi yhdistää saavutukset kameraan ja saada pisteitä aina, kun löytää erilaisia sieniä?

Epäluuloinen sienestäjä kieltäytyy kertomasta sovellukselle sienipaikkojaan, ja tallentaa ne muistiinsa tai nimettöminä karttasovelluksiin.

Valo-olosuhteet tuntuvat vaikuttavan sovelluksen toimintaan suuresti. Kotona kellertävässä valossa otetut kuvat sovellus tunnistaa järjestelmällisesti väärin. Esimerkiksi värjäystä varten kerätystä violettiseitikistä tulee sen silmissä epävarmasti tunnistettu nurmimaamuna. Epäonnistumisia tapahtui myös seuraavana, pimeänä sadepäivänä metsässä.

Sieniäppi on kiinnostava apukeino, ja varsinkin lapsia se voi innostaa sienestykseen ja uusien sienien opetteluun. Varsinkin ”Aloittelijan ruokasienet” -osio on näppärä ja voi auttaa ihmisiä helposti uuden harrastuksen alkuun.

Kameran tunnistukset ovat kuitenkin suuntaa antavia, ja ne on tarkistettava huolellisesti.

Toinen testaaja kokeili myös kilpailevaa ulkomaista sovellusta. Se ei pärjännyt juurikaan paremmin.

Kuvatut sienet saivat tunnistuksessa prosentteja, jotka vaihtelivat 20–78 prosentin välillä. Kuka uskaltaa poimia sienen, joka on noin 80 prosenttisella todennäköisyydellä syötävä? Ainakaan testaaja ei.