Suomen kynäjalavat selvisivät ilmaston viilenemisestä ja lehmien laidunnuksesta – nyt hämäläisharvinaisuutta piinaavat tuuheat kuuset ja rantatonttien totaaliraivaajat

Kynäjalava on rauhoitettu luonnonsuojelulailla. Vanhat puut ovat näyttäviä luonnonmuistomerkkejä, mutta nuoria puita saatetaan hävittää erehdyksessä muun lehtipuuvesakon mukana. Kuva: Jaana Kankaanpää

Valkeakosken Nuutalan kylässä Vanajaveden rantalehdossa kasvaa mahtava, ontto puu. Ympärysmittaa jätille kertyy 437 senttiä, ikää lienee ainakin 200 vuotta.

”Tässä oli penskana hauska kuvitella, mikähän mörkö tuolla asuu”, muistelee lehdon vieressä asuva Kirsti Mäkelä.

Puuvanhus on kynäjalava. Yhteensä Mäkelän kotitalon takaisesta lehdosta on laskettu löytyvän noin 120 kynäjalavaa, joista 25 on läpimitaltaan yli 35-senttisiä.

Mäkelän lapsuudessa alue oli vielä laidunta. Sittemmin kynäjalavat, tervalepät ja muu lehtokasvillisuus ovat ottaneet vallan. Vuonna 2001 lehdosta rajattiin 1,35 hehtaarin osuus luonnonsuojelualueeksi. Mäkelä on suojellut myös toisen omistamansa jalavametsän Metso-ohjelman kautta.

Kirsti Mäkelän lapsuudessa rantalehtoa laidunnettiin. Jalavat selvisivät siitä. Kuva: Jaana Kankaanpää

Kari Järventausta on kartoittanut Vanajaveden, Pyhäjärven ja Kuloveden kynäjalavat. Kuva: Jaana Kankaanpää

Kynäjalava on harvinainen jäänne nykyistä lämpimämmän ilmaston aikakaudelta.

Vanajaveden rantojen lisäksi puuta kasvaa Tampereen seudulla Kuloveden, Pyhäjärven ja Nokianvirran rannoilla. Eri puolilta Kanta- ja Päijät-Hämettä tunnetaan vielä 4–5 erillistä, luonnonvaraista esiintymää. Lisäksi lajia kasvaa Lohjanjärvellä ja Taasianjoella Ruotsinpyhtään ja Lapinjärven seudulla.

Laji on rauhoitettu luonnonsuojelulailla.

Valkeakoskella asuva dendrologian eli puulajitieteen harrastaja Kari Järventausta tuntee Vanajaveden, Pyhäjärven ja Kuloveden kynäjalavat tarkkaan, sillä hän on pyrkinyt laskemaan ne kaikki.

Suomen Luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piiri on julkaissut hänen vapaaehtoisen selvitystyönsä tulokset.

Järventausta innostui kynäjalavista muutettuaan Valkeakoskelle vuonna 1985. Hän huomasi, että aiemmat kartoitukset olivat puutteellisia.

Lisäpontimena työhön kannusti Järventaustan havainto, että rantojen rakentamisvimmassa olisi tarvetta jalavavalistukselle. ”Kevyet raivaussahat ja siimaleikkurit yleistyivät. Alkoi sellainen kulttuuri, että mökkitontit puleerattiin rantaan asti.”

Kynäjalava taimettuu ja kasvaa rannoilla, joten mökkitonttien hoitotavoilla on suuri merkitys lajille.

Varsinkin nuoria puita saatetaan hävittää vahingossa. Ne eivät erotu maallikolle muun lehtipuuvesakon seasta.

Rannan museoimista kynäjalava ei vaadi, päinvastoin. Järventaustan mielestä metsänhoidon ja jalavien suojelun voi hyvin yhdistää.

”Kynäjalavahan hyötyisi harvennuksista. On sääli, kun hakkuita ja raivauksia tehdään vähän holtittomasti, eikä jalavia useinkaan kartoiteta ja merkitä ennen hakkuita.”

Tiheä isosorsimokasvusto estää jalavan siemeniä leviämästä vettä pitkin Vanajaveden matalissa lahdissa. Kuva: Jaana Kankaanpää

Jalavien kartoitus jäi vuosiksi, kun perhe-elämä ja työ pitivät Järventaustan kiireisenä. Jatkaessaan jälleen 2000-luvulla jalavaretkiään hän huomasi, että monin paikoin oli syntynyt paljon uusia jalavantaimia. Ilmeisesti laji on hyötynyt ilmaston lämpenemisestä.

”Tällä hetkellä näyttää siltä, että kynäjalava voi hyvin.”

1900-luvun alussa jalavan tulevaisuutta uhkasi laiduntaminen ja hevosten työvaljaitten luokkien valmistus, johon jalavan sitkeä puuaines soveltui hyvin.

Nämä häiriöt ovat vaihtuneet sittemmin toisiin. Jalavien uudistumista haittaa Vanajaveden lähes kaikissa matalissa lahdissa tiheänä kasvustona rehottava vieraslaji isosorsimo. Se estää jalavien siementen leviämisen luontaista vesireittiä pitkin.

Järvien vedenpinnan säännöstely ehkäisee nykyisin kevättulvat ja mahdollistaa siten kuusten kasvamisen aivan rannassakin. Kuusen kilpailua jalavantaimi ei kestä.

”Kynäjalava kestää varjostustakin, mutta vaatii valoa uudistuakseen. Tavallisesti se taimettuu rantaviivan tuntumassa.”

Kynäjalavan selvä tuntomerkki on vaaleanruskea kaarna, joka alkaa hilseillä noin parikymmenvuotiaana. Kuva: Jaana Kankaanpää

Ilmastonmuutos saattaa tuoda uusia uhkia.

On ajan kysymys, milloin maailmalla jalavia surmaava hollanninjalavatauti eli jalavantuho leviää Suomeen.

Toinen jalavia vakavasti uhkaava vitsaus, jalavanpakuri, on jo yleinen pääkaupunkiseudun puistojen vuorijalavilla.

Kynäjalavaa pidetään tosin näille taudille jossain määrin vastustuskykyisempänä kuin vuorijalavaa.

• Kynäjalava kasvaa harvojen järvien rannoilla lähinnä Pirkanmaalla ja Kanta-­Hämeessä. Toinen jalavalaji vuori­jalava suosii kalkki­pitoisia kallionalus­lehtoja.
• Kynäjalavan lehden tyvi on toispuoleinen ja lehti on yleensä sileä. Vuorijalavan lehti on hiekkapaperimaisen karhea ja tyveltään symmetrinen.
• Lehdettömään aikaan kynäjalavan voi tunnistaa ruskeankirjavista ja terävistä silmuistaan.
• Jo noin 20-vuotiaan kynäjalavan vaaleanruskea kaarna hilseilee selvästi.
• Kynäjalava kukkii yleensä toukokuun alkupuolella. Siemen varisee kesäkuun puolivälissä. Siemenet leviävät veden mukana.
• Kynäjalava uudistuu herkästi myös juuri- ja kantovesoista.