Tiedätkö, mikä aiheutti viime vuonna eniten metsätuhoja? Yhteensä niitä tuli yli miljoona hehtaaria

Hirvituhoja havaittiin viime vuonna runsaasti. Kuva: Timo Heikkala

Lumituhot ovat edelleen yleisin metsätuho, selviää valtakunnan metsien inventoinnista. Lumituhoja oli vuonna 2024 noin 441 200 hehtaaria. Lapissa lumituhot kattoivat noin seitsemän prosenttia metsämaan pinta-alasta.

Hirvituhoja oli 384 400 hehtaaria ja tuulituhoja 223 800 hehtaaria. Kirjanpainajatuhoja oli 38 300 hehtaaria, mikä on reilusti vähemmän kuin edellisvuonna.

Kirjanpainajien parveilumäärä ei kuitenkaan laskenut merkittävästi. Myös Suomen metsäkeskukselle tehtiin yhä paljon ilmoituksia kirjanpainajatuhoista.

Juurikääpähavainnot runsastuivat edellisvuodesta. Kuva: Rami Marjamäki

Juurikääpähavainnot kasvoivat edellisvuodesta. Vuonna 2024 juurikääpätuhoja havaittiin 55 300 hehtaarilla. Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan määrä on luultavasti aliarvio, ja todellisuudessa juurikääpää oli vieläkin enemmän.

Juurikääpä altistaa kuuset myös kirjanpainajalle.

”Suojelumetsien juurikääpäisyys voi selittyä sillä, että monet suojelualueet ovat aikoinaan olleet talousmetsiä, joissa kuusenjuurikääpä on tavallisempi kuin luonnontilaisissa metsissä. Kenties tämä on yksi taustasyistä kaarnakuoriaisten runsaudelle suojelumetsissä”, pohtii Luken tutkimusprofessori Matti Koivula tiedotteessa.

Lumituho on edelleen yleisin metsätuho. Kuva: Johanna Kokkola

Pohjois-Suomessa havaittiin laikuittain esiintyvää männyn neulaskatoa. Saman kesän neulaset tippuivat männyn uusimmasta vuosikasvaimesta.

Lapin poikkeuksellisen lämmin ja paikoin vähäsateinen kesä on todennäköisesti neulaskadon takana. Samanlaisia havaintoja oli myös Pohjois-Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa.

”Epäilemme, että männyissä elävät endofyyttisienet ovat hyötyneet ympäristötekijöiden aiheuttamasta stressistä, joka on saattanut vaikuttaa myös puiden ravinnetasapainoon. Näiden endofyyttisienien kykyä hyödyntää heikentynyttä mäntyä ravintonaan on tutkittava lisää, jotta voidaan varmentaa niiden rooli neulasten varisemisessa”, sanoo Luken erikoistutkija Eeva Terhonen.

Kuumuus ja kuivuus hyödyttävät myös muun muassa havuparikasta ja okakaarnakuoriaista. Okakaarnakuoriaisen parveilu syksyllä oli runsasta.

Havununnien määrä sen sijaan oli vähentynyt. Se johtui todennäköisesti alkutalven 2024 pakkasesta, joka tuhosi puun kuoren koloissa talvehtivan havununnan munia.