Kuinka syvä oja kannattaa kaivaa ja mihin kohtaan suota? Uusi paikkatietomenetelmä auttaa vähentämään ojituksen päästöjä

Paikkatietoanalyysi auttaa hahmottamaan, missä ojat kannattaa kunnostaa. Kuvan keltainen väri tarkoittaa, että ojan kuivavara eli maanpinnan ja ojan vedenpinnan välinen erotus on 40–60 senttimetriä. Kuva: Tarja Anttila

Turhia kunnostusojituksia ja liian syviä ojia välttämällä voidaan vähentää ilmasto- ja vesistöpäästöjä suometsien hoidossa.

Uuden, paikkatietoon pohjautuvan menetelmän avulla voidaan arvioida, millaisia vaikutuksia hoitotoimenpiteillä on metsän kasvuun sekä päästöihin, Tapio kertoo tiedotteessa. Menetelmää hyödyntämällä on mahdollista kohdentaa esimerkiksi kunnostusojitukset ainoastaan tarpeellisiin osiin suota.

Suometsän hoidossa on tärkeää huomioida, että vedenpinta säilyy puuston kasvun ja hiilensidonnan kannalta parhaalla tasolla.

Jos vedenpinta on liian matala, turve alkaa hajota ja hiilipäästöt lisääntyvät. Jos vedenpinta on liian korkealla, puuston kasvu heikentyy. Optimaalisella tasolla puuston kasvu säilyy elinvoimaisena ja hiilipäästöt maltillisina.

Suometsänhoidon täsmäsuunnittelua on kehitetty Hydrologisen kytkeytyneisyyden tarkastelu laserkeilausaineistoa hyödyntäen (Hytky) -hankkeessa, jota on rahoittanut maa- ja metsätalousministeriö.

Ohjelmistoyritys Arbonaut on kehittänyt ojien kuivavara-analyysin, joka on Tapion mukaan kustannustehokas työkalu suometsien hoidon suunnittelussa.

Hytky-hankkeessa ojien kuivavaratieto ja avoimista lähteistä saatu aineisto yhdistettiin Suosimulaattoriin. Se on Itä-Suomen yliopistossa, Luonnonvarakeskuksessa ja Helsingin yliopistossa kehitetty työkalu, jolla voidaan mallintaa pohjaveden pintaa, puuston kasvua, ravinteiden huuhtoutumista sekä hiilitasetta suometsissä erilaisilla ojasyvyyksillä.

”Käyttämällä kuivavara-aineistoa Suosimulaattorin lähtötietona voidaan entistä tarkemmin arvioida puuston kasvua erilaisilla suometsänhoidon vaihtoehdoilla. Kun samalla saadaan tietoa myös hiilitaseen ja ravinnekuormituksen muutoksista, syntyy kattava kuva suometsänhoidon vaikutuksista päätöksenteon tueksi”, kertoo tutkija Leena Stenberg Luonnonvarakeskuksesta.

Simulointitulokset voivat auttaa esimerkiksi ojitussuunnittelijaa päätöksenteossa. Menetelmä sopii hyödynnettäväksi myös ennallistettavien kohteiden valinnassa.