Käpytikat vaeltavat nyt ennätyksellisen runsaina idästä länteen – oletko havainnut harvinaista tapahtumaa?
Suomessa elää seitsemän tikkalajia, joista käpytikka on ylivoimaisesti yleisin. Ennätyksellisen vaelluksen vuoksi käpytikkoja on tänä vuonna saattanut nähdä erityisen runsaasti, kun tuhannet käpytikat matkaavat Itä-Suomesta kohti länsirannikkoa.
Käpytikkojen vaellukset alkavat tyypillisesti Itä-Suomessa heinäkuun puolivälissä ja jatkuvat länsirannikolle edettyään kohti etelää. Kuva: Esko InbergKäpytikka on maamme tikoista ylivoimaisesti yleisin ja tunnetuinkin. Käpytikan voi kohdata saariston karuilla saarilla, lehtimetsien rehevyydessä, kaupunkipuistojen vilskeessä ja pohjoisten erämaiden hiljaisuudessa.
Monille käpytikka on tuttu kevätaamujen pärisevistä soidinkonserteistaan. Kaikki maamme seitsemän tikkalajia rummuttavat, mutta jokaisella lajilla on oma rummutussarjansa, jonka perusteella lajit voi erottaa toisistaan.
Talvisin käpytikka on tuttu myös vierailuista lintulaudoilla ja painiotteluista talipallojen kanssa. Käpytikka pesii Tunturi-Lappia lukuun ottamatta kaikenlaisissa metsissä koko maassa.
Käpytikan pääasiallista ravintoa ovat kuusen ja männyn siemenet, joita lintu nimensä mukaisesti etsii kävyistä. Käpytikka kuljettaa kävyt ”tikan pajaan” eli esimerkiksi sopivaan kelopuun koloon tai oksien haaraan, jossa sen on helppo käsitellä käpyä.
Merkkinä tikan työmaasta on siemenistä puhtaiksi kalutut, röpelöiset kävyt, joita saattaa olla pieninä kekoina ruokailupaikan juurella.
Kun käpytikkoja on paljon ja kannat kasvavat liian suuriksi, joutuvat nuoret käpytikat lähtemään ravinnon perässä pitkälle vaellusmatkalle.
Käpytikka ei ole varsinainen muuttolintu. Silti hyvin onnistuneiden pesintöjen jälkeen, hyvinä käpyvuosina, kun käpytikkoja on paljon ja kannat kasvavat liian suuriksi, joutuvat nuoret käpytikat jättämään synnyinseutunsa ja lähtemään ravinnon perässä pitkälle vaellusmatkalle.
Tänä kesänä käpytikkoja on saattanut nähdä tavanomaista runsaammin, sillä lajilla on ollut meneillään yksi kaikkien aikojen vilkkaimmista vaelluksista.
BirdLife Suomi ry:n tietojen mukaan Venäjältä lähtöisin olevia käpytikkoja matkasi Pohjois-Karjalasta luoteeseen hyvin runsaslukuisina. Päivittäiset havaintomäärät esimerkiksi Kiteellä ja Joensuussa kohosivat yli tuhanteen yksilöön.
Käpytikat vaelsivat Suomen poikki Perämerelle. Elokuun alussa Kalajoella laskettiin yhden päivän aikana yli 13 000 käpytikkaa.
Vastaavat käpytikkojen vaellukset ovat melko harvinaisia. Edellisestä voimakkaasta vaelluksesta on kulunut jo kymmenen vuotta. Yhtä korkeisiin muuttajamääriin on päästy viimeksi vuonna 1962, jolloin Espoossa havaittiin yhden päivän aikana yli 13 000 käpytikkaa
Käpytikkojen vaellukset alkavat tyypillisesti Itä-Suomessa heinäkuun puolivälissä ja jatkuvat länsirannikolle edettyään kohti etelää.
”Tämän vuoden vaellus hiipui yllättävän nopeasti”, kertoo BirdLife Suomen tiedottaja Jan Södersved. ”Yli 400 käpytikan päiväsummia on kirjattu vain Porin seudulla elokuun puolivälissä ja yli 100 tikan summia on sen jälkeen ollut vain kourallinen.”
Aiemmissa käpytikkojen vaelluksissa on ollut uusi huippu vielä syys-lokakuussa, joten mahdollista on, että vaellustahti kiihtyy vielä uudelleen.
Lähde: Birdlife Suomi ry
Käpytikka
Käpytikka (Dendrocopos major) on Suomen yleisin tikkalaji.
Väritykseltään se on mustavalkopunainen.
Päälaen väritys vaihtelee sukupuolen ja iän mukaan. Nuoren tikan päälaki on punainen, koiraalla punaista on niskassa ja naaraalla päälaki on kokonaan musta.
Käpytikan pituus on noin 23–26 cm, siipien kärkiväli 38–44 cm ja paino 70–105 g.
Laji on levinnyt koko maahan, mutta Lapissa se on harvalukuisempi. Käpytikka pesii kaikenlaisissa metsissä Tunturi-Lappia lukuun ottamatta.
Pesäkolo on käytössä vain yhden pesimäkauden, kolo sijaitsee useimmiten haavassa. Käpytikka munii toukokuussa 4–7 munaa.
Pääasiallista talviravintoa ovat käpyjen siemenet, mutta lintu on tuttu näky myös lintulaudoilla.
Käpytikalle ominaisia ovat keväiset rummutuskonsertit. Päristelyllä tikka ilmoittaa reviirinsä rajat ja soidinvireensä. Tikat etsivät kokeilemalla parhaan äänen tarjoavaa paikkaa ja parhaista paikoista saatetaan käydä kiivaita taisteluita. Suosituimpia rummutuspaikkoja ovat puisten sähköpylväiden metalliset suojahatut.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
