Nuohooja näkee uunista, polttaako asiakas puhdasta puuta vai roskaa – mutta tylyttää ei voi
Hyvä nuohooja tekee arkityössään isoja ilmastotekoja. Hän auttaa puunpolttajia pitämään lähi-ilman laadun hyvänä.
Nuohoojamestari Tapio Lehtimäki sanoo, että suomalaisten puunpolttotaidot ovat kehittyneet viimeksi kuluneiden 40 vuoden aikana todella paljon. Kuva: Pasi LeinoMoni ei tule ajatelleeksi, että hyvä nuohooja tekee arkityössään isoja ilmastotekoja. Hän auttaa asiakkaitaan pitämään lähi-ilman laadun hyvänä ja hillitsee ilmaston lämpenemistä.
Näin on, koska musta hiili eli hienojakoinen nokipöly lämmittää ilmakehää. Kun nokipölyä laskeutuu lumen ja jään pinnalle, sen pienhiukkaset imevät auringonvaloa. Tämä nopeuttaa jään ja lumen sulamista arktisilla alueilla. Arviolta 20–25 prosenttia pohjoisen lämpenemisestä aiheutuu mustasta hiilestä.
Suomessa Nuohousalan keskusliitto on mukana Climate Leadership Coalition -yhdistyksen kampanjassa, jolla pyritään vähentämään mustan hiilen päästöjä.
”Meidän tehtävänämme on opastaa asiakkaita oikeaan puun polttamiseen”, sanoo liiton puheenjohtaja, euralainen nuohoojamestari Tapio Lehtimäki.
Lähtökohta on, ettei tulisijassa tule polttaa roskia.
”Nuohooja näkee uunista poltetaanko siellä puhdasta puuta vai roskaa.”
Yksi ympäristöteko on sekin, ettei ladata yhdellä kertaa liikaa puuta uuniin.
”Parempaan lopputulokseen päästään, kun puut jaetaan useampaan osaan ja poltetaan vähitellen. Silloin palaminen on puhtaampaa, ja samasta puumäärästä saadaan myös enemmän lämpöä irti. Varaavan takan iso massa ehtii ottaa lämmön talteen.”
Ehkä kaikkein tärkein asia opastamisessa on kuitenkin neuvonnan sävy. Jos nuohooja tylyttää asiakasta vääränlaisesta polttamisesta, asiakas voi loukkaantua ja tyrmätä opit.
Tasapainoilua voi tulla myös sen vuoksi, että saman talouden asukkaat ovat erimielisiä oikeista polttotavoista.
”Jokaisella on oma näkemys polttamisesta. Nuohoojan on tärkeää osata tuoda asia rakentavalla tavalla esille.”
Nuohoojan työhön kuuluu siis paljon muutakin kuin vain röörien puhdistaminen palamisjätteestä eli noesta säännöllisin väliajoin. Toki välttämätöntä sekin on: nuohoamattomuudesta aiheutuu nokipalon vaara.
Lehtimäki on iloinen, että asiakkaiden puunpolttotaidot ovat kehittyneet ”tosi paljon”.
”Iso edistysaskel on, että on opittu polttamaan kuivaa puuta. Olen nuohonnut 40 vuotta, ja aiemmin ajateltiin yleisesti, että kostea puu palaa kauemmin.”
Myös uusien tulisijojen mukana tulevat ohjeet auttavat käyttäjiä.
”Ennen oli kyllä hyviä muurareita, mutta käyttäjien opastus ei ollut riittävää. Nykyään löytyy myös netistä hyviä opastusvideoita. Ei olla vain perimätiedon varassa kuten aikaisemmin.”
Lehtimäki pitää ympäristöasioita tärkeinä. Kun puuta poltetaan järkevästi, ei jouduta sellaiseen keskusteluun, jossa alettaisiin lätkiä kieltoja vaikkapa vanhoille uuneille. Niistä monet ovat Lehtimäen mielestä aivan hyviä edelleen.
”Muun muassa Saksassa käydään samanlaista keskustelua – ettei kiellettäisi tulisijojen käyttöä, vaan neuvottaisiin käyttäjiä.”
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
