Aarre: Vaaksan mittainen varpuspöllö on hurjaluonteinen – se voi iskeä nälkäänsä itseään suurempia saaliita

Varpuspöllö ilmaisee mielialojaan pään höyhennystä liikuttelemalla. Joskus harvoin sen ohimoilla aavistaa pienet korvatöyhdöt. Kuva: Heikki Willamo

Vain vaaksan mittainen varpuspöllö on Euroopan pienin petolintu. Naaras on koirasta isompi, mutta sekin painaa vain kuutisenkymmentä grammaa. Lintu on päältä ruskea ja vaaleapilkkuinen, vatsapuolelta valkoinen ja mustaviiruinen. Naamakiehkuroiden keskeltä, vaaleiden kulmien alta rikinkeltaisina tuijottavissa silmissä on pistävä katse.

Varpuspöllön soidin ajoittuu maalis-huhtikuulle, paljon muita pöllöjä myöhemmäksi. Se loppuu toukokuun alussa naaraan ryhtyessä munimaan. Poikaset kuoriutuvat neljän viikon haudonnan jälkeen kesän kynnyksellä. Silloin metsät kuhisevat pikkulintujen poikasia, joita varpuspöllöt kantavat myyrien ohella jälkikasvunsa ravinnoksi.

Varpuspöllö on tunnettu hurjasta luonteestaan. Se voi iskeä nälkäänsä itseään suurempia saaliita kuten rottia, rastaita tai vaikkapa käpytikan, joka on sitä selvästi painavampi ja talttanokkansa kanssa kunnioitettava vastustaja. Normaalisti listalla on kuitenkin pienempiä eläimiä, lumettomaan aikaan myyriä ja päästäisiä, pesimäaikana paljon linnunpoikasia ja talvella pikkulintuja.

Pöllöperheen ruokahuolto on koiraan harteilla poikasten itsenäistymiseen asti. Se tuo saaliit pesän lähettyville ja luovuttaa ne naaraalle. Tämän tehtäviin kuuluu haudonta, pienten untuvikkojen lämmittäminen, ruuan paloittelu ja jakaminen sekä lopuksi pesäkolon jättäneiden lentopoikasten vartiointi. Silloin se saattaa monien pöllöjen tapaan olla aggressiivinen.

Lue Aarteen jutusta, missä varpuspöllö pesii ja millaisista äänistä sen tunnistaa.