Metsänkäytön kestävyyskriteerit tuovat ongelmia EU:n metsämaille – Avo- ja harvennushakkuut voivat joutua vaakalaudalle

Metsäiset maat ovat huolissaan EU:n rahoitussääntelystä. Kuva: Lari Lievonen

Euroopan metsäsektori on huolissaan EU:n aikeista laatia metsänkäytön kestävyyskriteerejä rahoituslainsäädännön kautta. Suomalaiset ovat nostaneet saman huolen esille jo aiemmin (MT 2.12.2018).

EU:n jäsenmaiden kanta on mennyt tietyissä metsäkysymyksissä komission esitystä huonompaan suuntaan, Euroopan yksityisten metsänomistajien järjestön CEPF:n asiantuntija Meri Siljama arvioi.

”Neuvosto on kiristänyt tiettyjä komission tavoitteita: jäsenmaat vaativat biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelua sekä ennallistamista. Suomen olisi pitänyt saada neuvoteltua metsien talouskäyttöä ja biotaloutta vahvemmin neuvoston kantaan sisään”, Siljama sanoo.

Jäsenmaiden neuvoston mukaan vihreiden sijoituskohteiden kestävyyttä tulisi arvioida määrällisesti, kun taas komissio ehdottaa laadullista lähestymistapaa.

”Jos EU:ssa aletaan määrittää raja-arvoja lahopuun tai tiettyjen eliöiden määrälle tai metsätilojen hiilidioksidipäästöille, ne jäsenmaat, joissa on aktiivista metsätaloutta, eivät tule saavuttamaan vaatimuksia. Myös Suomella tulee vastaan suuria ongelmia.”

”Hyvää neuvoston kannassa on kuitenkin se, että kestävyyskriteerien valmistelu ei jäisi pelkästään komission työstettäväksi”, Siljama lisää.

Kestävän rahoituksen luokittelun perusteella investoijat saavat jatkossa tietoa eri taloudellisten toimintojen – myös maa- ja metsätalouden – kelpoisuudesta kestävinä sijoituskohteina.

Komission asiantuntijaraportti, jota käytetään lainsäädännön pohjana, asettaa yhdeksi vaatimukseksi tilakohtaisen metsäsuunnitelman, jota riippumaton taho tarkastelisi noin viiden vuoden välein. Metsäsuunnitelman osana tehdyt hiilisuunnitelmat kertoisivat, kuinka hiilivarasto on kehittynyt metsiköissä tietyn ajanjakson aikana.

Asiantuntijaryhmän mukaan kestävä metsätalous edellyttäisi hiilivarastoja vahvistavia metsänhoitomenetelmiä. Siksi käsittelyä tulisi välttää alueilla, joissa on korkea monimuotoisuus tai suuret hiilivarastot.

Tämä voidaan lukea myös niin, että hiilivarastoa hetkellisesti pienentävät toimenpiteet olisivat jäsenmaissa vaakalaudalla. Näitä ovat esimerkiksi avohakkuut ja turvemaiden hakkuut.

Siljama pitää keskustelua huolestuttavana, vaikka idea EU-sääntelyn taustalla on hyvä.

”Miten esimeriksi metsät, joissa sattuu vakava kirjanpainaja- tai myrskytuho, toteuttaisivat EU:n vaatimukset pitkäaikaisen hiilivarastojen säilymisestä? Myös pienten metsätilojen kohdalla harvennushakkuut pienentävät hiilivarastoa hetkellisesti, joten kriteerien täyttäminen voisi osoittautua siellä mahdottomaksi.”

”Me olemme jo nyt vihreä, esimerkillinen toimiala ja on hienoa, että tällaisiin aloihin halutaan satsata. Mutta jos pöydällä olevat suunnitelmat toteutuisivat, pelkät metsityshankkeet pääsevät tästä tiukasta kestävyysseulasta läpi. Tällä voisi olla erittäin vakavia seurauksia tulevaisuuden metsäinvestoinneille”, Siljama toteaa.

Mitä asiantuntijaryhmän arvioihin tulee, yksi keino kestävyyden todentamiseksi olisi metsäsertifiointi. Koska se on markkinatyökalu, sen ei pitäisi olla osa velvoittavaa lainsäädäntöä, Siljama painottaa.

”Tärkeää olisi, että jokainen jäsenmaa voisi määritellä oman kestävyytensä mittarit ja käyttää olemassa olevaa tietoa. Tieto hiilivarastoista ja sen kehityksestä löytyy meillä jo valtakunnan metsien inventoinneista.”

Suomen metsäala on vastustanut EU:n sanelemia kestävyyskriteerejä, sillä kestävyysmääritelmät kuuluvat kunkin jäsenmaan omaan päätäntävaltaan. Niiden tuominen EU-tasolle voisi heikentää metsäteollisuuden kilpailukykyä ja nykyisiä metsänhoitokäytäntöjä.

Siljama muistuttaa, että kestävyyttä on käsitelty jo niin kansallisissa lainsäädännöissä kuin unionin uusiutuvan energian direktiivissä. Jälkimmäinen sisältää myös kriteerin jäsenmaiden hiilidioksidipäästöjen ja -poistumien laskentaan.

”Päällekkäistä lainsäädäntöä tulee kaikin keinoin välttää.”

• Euroopan komission tarkoituksena on luoda luokitus­järjestelmä kestäville sijoituskohteille. Siinä määritellään, mitä ympäristön kannalta kestävä taloudellinen toiminta tarkoittaa.
• Asetusehdotuksen tavoitteena on vähentää käytäntöjä, joissa rahoitustuotteita markkinoidaan kestävinä, vaikka ne eivät edistäisikään ympäristö- ja ilmastotavoitteita.
• Euroopan parlamentti, komissio ja neuvosto ovat aloittaneet aiheesta kolmikantaneuvottelut.