Suomen ilmastossa näyttää olevan tekijä, joka rajoittaa kirjanpainajatuhoja – ellei ilmastonmuutos kumoa sitä

Kirjanpainajien tuhoamaa kuusimetsää Ikaalisissa elokuussa 2023. Kuva: Rami Marjamäki

Ruotsin Itä-Götanmaan ja Södermanlandin kuusimetsissä alkoivat vuonna 2018 ennennäkemättömän laajat kirjanpainajatuhot, jotka ovat jatkuneet siitä lähtien. Uudessa tutkimuksessa tarkasteltiin, voivatko Etelä-Suomen ilmasto-olot muuttua kirjanpainajatuhoja suosiviksi ja kuinka pian, kertoo Itä-Suomen yliopisto tiedotteessa.

Itä-Suomen yliopiston ja Ilmatieteen laitoksen tekemässä tutkimuksessa selviää, että tulevaisuudessa riskit kirjanpainajan tuhoille kasvavat myös Itämeren itärannalla. Lämpötilan nousun jatkuessa Etelä-Suomen kesälämpötilat saavuttavat Ruotsin tuhoalueen nykyilmaston tason 20 vuodessa.

Tutkimuksessa tarkasteltiin sekä mennyttä että tulevaa ilmastoa Etelä-Suomen ja Ruotsin tuhoalueen lisäksi myös Kaakkois-Virossa. Arviot tulevaisuuden ilmastosta perustuivat yli 20 ilmastomallin tuloksiin ja kolmeen eri ilmakehän kasvihuonekaasujen pitoisuusskenaarioon.

Optimistisimmassa skenaariossa maailmanlaajuiset kasvihuonekaasupäästöt kääntyvät laskuun kuluvalla vuosikymmenellä ja lämpötilan nousu pysähtyy vuosisadan puolivälissä. Tällöin Etelä-Suomen vuosittaiset kasvukauden lämpösumman kertymät vastaisivat pohjoisen Puolan ja Saksan 1900-luvun loppupuolen lämpösummakertymiä.

Ruotsin kirjanpainajatuhot vuosina 2018–2020 käynnistäneen kuivuuden kaltaisen äärimmäisen kuivuuden riski pysyisi kuitenkin Etelä-Suomessa pienenä. Tämä johtuu Ruotsin tuhoalueisiin verrattuna Etelä-Suomen sateisemmasta ilmastosta.

Sen sijaan, mikäli lämpötilan nousu jatkuu yhä 2050-luvun jälkeen, riski äärimmäiselle kuivuudelle lähestyy Etelä-Suomessakin Ruotsin tuhoalueen nykyisiä olosuhteita.

Kaakkois-Virossa kasvukauden lämpötilat ovat nyt ja tulevaisuuden skenaarioissa samat kuin Ruotsin tuhoalueilla. Siten kirjanpainajatuhojen riski Kaakkois-Virossa on suurempi kuin Suomessa, mutta Viron suuremman sadannan takia äärimmäisen kuivuuden riski säilyy myös tulevaisuudessa pienempänä kuin Ruotsin tuhoalueilla.

Menneet ilmasto-olot kirjanpainajatuhon syntymisen kannalta vaihtelivat eri alueiden välillä. Ruotsissa ilmasto on ollut kuivempi ja lämpimämpi kuin Etelä-Suomessa, mikä altistaa kirjanpainajan aiheuttamille tuhoille.

Myös Kaakkois-Virossa kesät ovat olleet Ruotsin tavoin lämpimiä Suomeen verrattuna, mutta myös sateisempia kuin Ruotsin tuhoalueella. Nämä erot voivat mahdollisesti selittää sitä, miksi Ruotsin suurtuhojen kaltaista epidemiaa ei ole vielä sattunut Itämeren tällä puolen.

Kirjanpainaja on pieni kuusella elävä kaarnakuoriainen. Se käyttää ravintonaan ensisijaisesti heikkokuntoisia tai äskettäin kuolleita kuusia, mutta se voi iskeä myös eläviin kuusiin näiden vastustuskyvyn heikentyessä esimerkiksi kuivuuden takia. Lämpimät ja kuivat kesät suosivat kirjanpainajakannan runsastumista.