Pohjoismaiden asukkaat nauttivat poikkeuksellisesta vapaudesta – monissa maissa yksityisille maille ei ole asiaa ja sienisaalis punnitaan tarkkaan

Varsinkin leiriytyminen on Pohjoismaissa vapaampaa kuin muualla Euroopassa. Liikkumisoikeus maastossa on yleisempi piirre, mutta sekään ei ole kaikkialla itsestäänselvyys. Kuva: Lari Lievonen

Suuri osa suomalaisista sisäistää jokamiehenoikeudet nuoresta pitäen – vanhempien ja isovanhempien kanssa retkeillessä, varhaiskasvatuksessa tai koulussa. Sitä, että metsässä saa kulkea ja leiriytyä, pidetään itsestäänselvyytenä, vaikka se ei ole kansainvälisesti katsoen lainkaan niin tavallista kuin luulisi.

"Sellaisina kuin me ne tunnemme, jokamiehenoikeudet ovat aika pitkälti pohjoismainen asia", toteaa yhteiskuntasuhteiden asiantuntija Anne Rautiainen Suomen Ladusta.

Hienoisia eroja pohjoismaiden välilläkin on. Esimerkiksi nuotion tekoon ei Ruotsissa ja Norjassa tarvita maanomistajan lupaa, toisin kuin Suomessa.

Jokamiehenoikeuksien ytimenä voidaan pitää oikeutta vapaaseen, omin voimin liikkumiseen luonnossa.

Polulta poikkeaminen saattaa olla kiellettyä Alpeilla. Kuva: Jarmo Palokallio

Suurin osa Suomen pinta-alasta on asumatonta metsää, eikä satunnainen kulkija aiheuta kenellekään haittaa. Tämä lienee yksi syy sille, miksi jokamiehenoikeudet ovat kehittyneet.

"Jos meillä olisi maapinta-ala pääosin rakennettua, laidunta tai peltoa, luonnon saavutettavuus olisi toisenlainen. Sillä, että luonto on lähellä, on ratkaiseva merkitys suhteellemme luontoon."

Vapaa liikkumisoikeus on monissa maissa Pohjoismaiden ulkopuolellakin, mutta ei läheskään kaikkialla.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa omaisuudensuoja on niin vahva, että maanomistaja voi kieltää kaiken liikkumisen maillaan.

Saksan Hessenin osavaltion metsästyslaki kieltää poikkeamasta tieltä metsän puolelle yöaikaan. Säädöstä perustellaan riistan häirinnällä.

Ulkomailla retkeilevän kannattaa myös tiedostaa, että kaikki, mikä saattaa olla pykälien mukaan sallittua, ei kuitenkaan ole sopivaa käytöstä.

Kun kysyn itävaltalaiselta ystävältäni, saako heillä päin leiriytyä kenen tahansa metsään, vastaus on, ettei hän tiedä. Kukaan ei kuulemma vain tee niin, sillä sitä pidettäisiin tosi outona.

Tulen saa tehdä Ruotsissa ja Norjassa maastoon ilman maanomistajan lupaa. Metsäpalovaaran aiheuttamat rajoitukset on kuitenkin huomioitava. Kuva: Jyrki Luukkonen

Sitä, että marjoja ja sieniä saa meillä kerätä vapaasti, voi kiittää osaltaan ruokolahtelaista Ilma Lindgreniä, joka kävi sinnikkäästi oikeutta vuonna 1914 poimimistaan puolukoista. Korkein oikeus ratkaisi jutun Lindgrenin eduksi kuusi vuotta myöhemmin. Toki marjoja oli kerätty toisten omistamista metsistä iät ja ajat, mutta oikeusjärjestelmä vahvisti tuolloin käytännön lainmukaiseksi.

Tiheämmin asutuissa maissa sienet ja marjat ovat niin niukassa, että niiden poimimista saatetaan säännellä. Saksassa kaupallinen keruu ei ole sallittua, ja sienten henkilökohtaiseenkin käyttöön on säädetty tarkat enimmäismäärät.

Rautiaisen mukaan jokamiehenoikeudet eivät ole Suomessa juuri muuttuneet vuosien varrella.

Moottoriajoneuvojen maastokäyttöä alettiin säännellä laissa 1977.

Uusien teknologisten vimpaimien esiinmarssi tuottaa joka kerran kysymyksiä siitä, mitä maastossa saa tehdä. Tuoreimpia rajanvedon aiheita ovat esimerkiksi metallinpaljastimet, lennokit ja ympäristötiedon keruu.

Julkiset uimarannat ovat tärkeitä, jotta kesämökittömätkin pääsevät uimaan. Varsinkin Etelä-Suomessa rakentamattomat rannat ovat vähissä. Kuva: Kari Salonen

Rautiainen kertaa jokamiehenoikeudet, joiden ydin on selvä.

"Jokamiehenoikeudella saa liikkua omin voimin, leiriytyä tilapäisesti, kulkea vesistöissä ja uida, onkia ja pilkkiä, kerätä tiettyjä luonnontuotteita. Kaikki tämä pitää tehdä haittaa ja vahinkoa aiheuttamatta. Käytännössä siinä se."

Muuta maastossa tekemistä säädellään monilla eri laeilla. Rautiaisen mukaan on valitettavan yleistä, että erilaisista maastossa tapahtuvista rikoksista silti syytetään jokamiehenoikeuksia.

Rautiainen ei usko, että jokamiehenoikeuksien rajaaminen olisi oikea tie ehkäistä vaikkapa roskaantumista tai metsäpaloja.

"Sekä avotulen sytyttäminen että roskaaminen ovat yksiselitteisesti laissa kiellettyjä, ja niille on rangaistukset olemassa. Suuri enemmistö luonnossa liikkujista osaa toimia oikein.”

Monissa maissa vapaa kulkuoikeus koskee nimenomaan vesistöjen rantoja, vaikka muu maastossa liikkuminen ei olisikaan sallittua.

Suomen erityispiirteenä voi pitää vahvaa kesämökkikulttuuria, jonka seurauksena moni järvi ja merenrannikko on rakennettu niin täyteen, että rannalle pääsee vain julkisomisteisilta alueilta. Yksityiset pihapiirit rajoittavat rannoilla kulkemista.

Rantarakentaminen vaikuttaa mahdollisuuksiin rantautua ja ylipäätään päästä veden äärelle. Jotta jokamies pääsee veneilemään, tarvitaan myös julkinen tie, jota pitkin veneen saa vesille.

"Se ei aina ole itsestään selvää sellaisissakaan kunnissa, missä vettä on paljon", Rautiainen huomauttaa.

"On tärkeää, että on myös yleisiä uimarantoja ja vesillelaskupaikkoja. Tiedetään, että luonnonvesissä uiminen on suomalaisille todella tärkeää. On hienoa, että on rantoja ja puhtaita vesiä, joissa voi uida, vaikka omaa mökkirantaa ei olisi."

Metsissä saa kulkea vapaasti jalan. Tapahtumien järjestämiseen ja kaupalliseen toimintaan tarvitaan kuitenkin maanomistajan lupa. Kuva: Pekka Fali

Pohjoismaiset jokamiehenoikeudet herättävät MTK:n metsäjohtajan Juha Hakkaraisen mukaan toisinaan hämmästystä keskusteluissa ulkomaisten kollegoiden kanssa: Eikö laajoista oikeuksista koidu maanomistajille riesaa?

"Vastaukseni on, että eivät haittaa, jos oikeuksia käytetään vastuullisesti. Jokamiehenoikeudet kuuluvat kulttuuriimme."

Hakkarainen painottaa jokamiehenoikeuksiin liittyviä velvollisuuksia. Maastossa on kuljettava roskaamatta ja puustoa vahingoittamatta.

Hakkaraisen mielestä eri maita verratessa oleellista on nähdä, millaisissa olosuhteissa ja kuinka suuressa väestöpaineessa eletään.

Esimerkiksi Itävallassa metsät kärsivät maastopyöräilystä suurten kaupunkien lähellä. Kun uria alkaa olla metsässä viiden metrin välein, maanomistajien toiveet oikeuksien rajoittamisesta voi ymmärtää.

"Suomessakin paine metsien käyttöä kohtaan olisi erinäköistä, jos täällä olisi vaikkapa 50 miljoonaa ihmistä."

Linnunpöntön ripustaminen edellyttää lupaa maanomistajalta. Kuva: Markku Vuorikari

Yksi yleisimmistä rikkeistä Suomessa koskee Hakkaraisen mukaan maastoon pysäköintiä. Se ei ole jokamiehenoikeutta. Pysäköintiä säätelevät tieliikennelaki ja maastoliikennelaki.

MTK muistuttaa säännöllisesti siitäkin, että bisneksen teko toisen maalla ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Esimerkiksi säännöllinen retkeilijäryhmien vetäminen liiketoimintana edellyttää maanomistajan lupaa.

Viime aikoina jokamiehenoikeudet ovat herättäneet keskustelua myös luontotiedon keräämiseen liittyen.

"Jokainen saa kävellä maastossa kynän ja paperin kanssa, mutta metsänomistajissa on herättänyt ärtymystä, että jokamiehenoikeuksien varassa kerätään tietoa, jota käytetään metsänomistajaa vastaan."

Toinen aihe, josta Hakkarainen on saanut yhteydenottoja, liittyy runsaasti julkisuutta niittäneeseen lavastettuun luontokuvaan. Kuvassa pöllönpoikanen kyhjötti hakkuuaukealla kannon päällä. Kuva liittyi keskusteluun kesähakkuiden vaikutuksista linnustoon.

Yllättäen tapaus on saanut osan metsänomistajista pelkäämään linnunpönttöjä. Pönttöjen ripustaminen edellyttää maanomistajan lupaa, mutta aiemmin luvattomista pöntöistä ei juuri kantautunut huolia MTK:n korviin.

"Tapaus lisäsi vastakkainasettelua. Metsänomistajat kysyvät nyt, voinko tehdä hakkuita omassa metsässä, kun joku on tuonut sinne pöntön."

Juttua korjattu 18.5. klo 13.58. Toisin kartassa aiemmin kerrottiin, Sveitsissä ei saa kerätä sieniä vapaasti, vaan eri kantoneissa on vaihtelevia rajoituksia. Voimassa olevat sienestyssäännöt voi tarkistaa osoitteesta www.vapko.ch .

Kartan verkkoversio sisälsi lisäksi Espanjaa koskevaa tekstiä Ruotsin kohdalla.

Lue myös:

MT-gallup: Korona lisäsi jokamiehenoikeuksien väärinkäyttöä – päristely moottoriajoneuvoilla ja tulenteko häiritsevät luonnossa

Koronakriisi on saanut suomalaiset innostumaan ulkoilusta: Suurin osa noudattaa jokamiehenoikeuksia – "Harmillista on pieni piittaamattomien joukko"

Saavatko ympäristöjärjestöt tosiaan kartoittaa yksityisten metsiä jokamiehenoikeudella? Varatuomari: "Sillä on selvä kaupallinen tavoite"

Lukijalta: Yksityisteille tarvitaan yhtenäinen tunnus

Taajamien lähimetsiä käytetään kaatopaikkana ja metsänomistaja kuittaa laskun: "Sohva sinne, kodinkoneet tänne, muuttokuorma tuonne – sitä on koko ajan"

Jokamiehenoikeudella saa:

• liikkua jalan, hiihtäen tai pyöräillen muualla kuin pihamaalla tai erityiseen käyttöön otetuilla alueilla, kuten viljelyksessä olevilla pelloilla tai istutuksilla.
• ratsastaa satunnaisesti maastossa.
• oleskella tilapäisesti siellä, missä liikkuminenkin on sallittua (esimerkiksi telttailla riittävän etäällä asumuksista).
• poimia luonnonmarjoja, sieniä ja kukkia.
• poimia maahan pudonneita oksia, käpyjä, lehtiä, terhoja, tuohta tai kaarnaa.
• kerätä kääpiä puita vahingoittamatta (pakurikääpää ei saa ottaa, koska sen irrottaminen vahingoittaa puuta).
• onkia ja pilkkiä.
• kulkea vesistössä ja jäällä.
• järjestää luonteeltaan yksityistä toimintaa ja tapahtumia, joista ei aiheudu haittaa maanomistajalle.
• pysäköidä ajoneuvon tien viereen.

Jokamiehenoikeudella ei saa:

• aiheuttaa tarpeetonta haittaa tai häiriötä toiselle tai ympäristölle.
• häiritä lintujen pesintää ja riistaeläimiä.
• kaataa tai vahingoittaa puita.
• ottaa puista oksia, kuorta, käpyjä tai muita osia ilman maanomistajan lupaa.
• ottaa sammalta, jäkälää, maa-ainesta tai maahan kaatunutta puuta.
• häiritä kotirauhaa.
• roskata.
• ajaa moottoriajoneuvolla maastossa ilman maanomistajan lupaa.
• kalastaa ja metsästää ilman asianomaisia lupia.
• tehdä avotulta ilman maanomistajan lupaa.
• pitää yleisötilaisuutta ilman maanomistajan lupaa ja ilmoitusta poliisille.
• Lähteet: Suomen Latu, ympäristöministeriö