Petteri Orpo: "Aina tämä normaalin ministeripäivän voittaa"

Kuva: Kimmo Haimi

Ärjäntuvan Jippu imuroi herkkävainuiseen kuonoonsa edellisen yön jälkimolekyylejä Varesjärven rantapusikoissa. Valikoimaa piisaa kuin parfyymikaupassa. Voimistuva pohjoistuuli sekoittaa kuitenkin jänisten, rusakoiden, peurojen, hirvien ja muiden metsänotusten aromit sekavaksi kimaraksi, josta kokenut suomenajokoiranarttukaan ei tunnu saavan selvää.

Helmikuu ja jänisjahtikausi vetävät viimeisiään. Vaaleihin on enää muutama viikko, mutta kokoomuspomo Petteri Orpo fokusoi nyt huomionsa tarkasti rotevaan kuusikkoon, jonka takana Jippu ahkeroi. Haulikko on rennosti valtiovarainministerin vasemman käsivarren päällä taitettuna kuin eläkeindeksi. Jos Jippu saa jäniksen liikkeelle, pyssy loksahtaa nopeasti kiinni ja metsästäjä on valmiina passipaikallaan pienen metsäautotien varressa.

"Aina tämä normaalin ministeripäivän voittaa", Orpo pohtii ja nostaa takkinsa kaulusta pystyyn. Varhaisaamu on ollut leuto, mutta nyt pohjoistuulen herätessä lämpötila alkaa laskea nopeasti. Luntakin ripsii.

Jäniksen haju kuljettaa suomenajokoira Jippua metsässä. Kuva: Kimmo Haimi

Metsästäjänä Orpo on myöhäisherännäinen, mutta eräretkeily ja kalastus ovat kuuluneet harrastuksiin pienestä pitäen. Käsivarren harripurot ja puolankalaisen mökkijärven hauki- ja ahvenvedet ovat tulleet tutuiksi.

"Kun minusta tuli maa- ja metsätalousministeri kesällä 2014, ilmoitin heti, että haluan suorittaa metsästäjätutkinnon. Minusta se kuuluu metsästysasioista vastaavan ministerin pätevyysvaatimuksiin."

Sen jälkeen jahdissa on tullut käytyä harvakseltaan, kanalintua, peuraa ja hirveä – tällä kertaa jänistä. "Ministerin työ tosin tuppaa haittaamaan harrastustoimintaa", Orpo valittaa.

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo ehti pikaisille lähtökahveille ennen kuin työt kutsuvat. Kuva: Kimmo Haimi

Jipun isännän Pekka Harilahden kännykän gps-näyttö kertoo, että koira häärii edelleen rantapusikoissa, mutta haukkua ei kuulu. Maltti on nyt valttia. Jippu on kuin suomalainen äänestäjä, varsin omatoiminen, eikä pidä komentelusta.

Ei auta kuin odottaa – ja kuunnella tuulen huminaa kuusikossa. Tunnelma passipaikalla zeniläistyy.

"Metsästyksessä ja eräilyssä yleensäkin minua viehättää juuri tällainen luonnonrauha. Täällä pääsee irti arkiasioista. Tietysti jahtiin liittyy myös jännitystä."

Orpo sanoo kokkaavansa mielellään riistaruokaa. Appiukko piti aikoinaan huolen, että pakastimessa piisasi hirvenlihaa. Nyt lankomies hoitaa hovihankintaa, ja valikoima on monipuolistunut myös kanalintuihin.

Kokoomusjohtajat ovat aina olleet hyvän riistaruoan perään. Jyrki Katainen aikoinaan ilmoitti suosikikseen calvados-liekitetyn majavapaistin. Kun reseptille naureskeltiin turhan herraskaisena, Katainen suoritti poliittista uudelleenharkintaa ja ilmoitti pitävänsä kovasti myös makaronilaatikosta.

Orpon suosikki on äidiltä perityn reseptin mukaisesti mustaherukka-soijaliemessä keitetty hirvenpaisti. "Ai, että se on hyvää," kuuluu kokin itsensä puolueeton arvio.

Näissäkään vaaleissa eivät metsästysasiat ole ihan kärkiteemoja. Läheltä kuitenkin piti. Orpo muistaa, kuinka sisäministerinä joutui kahakoimaan Brysselin suuntaan, kun Pariisin ja Lontoon terrori-iskujen jälkeen EU-ryhtyi kiristämään asesäännöksiä. "Suomalaisten metsästäjien ja reserviläisten kannalta lopputulos olisi voinut olla katastrofaalinen."

Tällä kertaa ministerin jänisjahti jää keskentekoiseksi. Aikataulut painavat päälle. Helsinki ja valtioneuvosto kutsuvat. Jippu saa ansaitsemansa ministeritason kiitokset ahkerasta yrittämisestä, kun metsästysporukka kokoontuu pikaisesti lähtökahveille jahtikodalle.

Nopean varusteiden vaihdon jälkeen, autoon istahtaa puhelin korvallaan ministeri, jonka kokopuvun alla lymyilee täysiverinen erämies.