Puun hinta voi olla syy metsänomistajien hiljaisuuteen "Jos siitä maksettaisiin enemmän, useammat metsänomistajat aktivoituisivat"

Juho Lehmuskosken mielestä ammattilaisten täytyisi kertoa, miten myöhästyneet työt vaikuttavat metsän tuottavuuteen. Kuva: Kari Salonen

Pellervon taloustutkimus PTT:n­ selvityksen mukaan 10 prosenttia metsistä on niin sanotuilla hiljaisilla metsänomistajilla. Pinta-alallisesti se vastaa miljoonaa hehtaaria yksityismetsien alasta.

Hiljaisiksi omistajiksi luokiteltiin selvityksessä metsänomistajat, jotka eivät ole tehneet hakkuita edeltävää metsänkäyttöilmoitusta tai hakeneet kemeratukea kymmeneen vuoteen.

Tällaisilla omistajilla on 65 miljoonaa kuutio­metriä hakkuu­mahdollisuuksia. Yhteensä käyttämättömiä hakkuumahdollisuuksia on runsaat 400 miljoonaa kuutiometriä.

Tutkimuksen mukaan hiljaisten omistajien lisäksi myös osittain aktiivisia metsänomistajia tulisi kannustaa metsätöihin. Suurimmat käyttämättömät hakkuumahdollisuudet ovat nimittäin heillä.

Joka neljäs metsänomistaja Suomessa on osittain aktiivinen eli on viimeisen kymmenen vuoden aikana hakannut metsiään tai hakenut kemeratukia hoitotöihinsä.

Metsäala haluaa parantaa yhteydenpitoa nukkuviin metsänomistajiin ja lisätä palveluntarjontaa. Päijät-Hämeen metsänhoitoyhdistyksen metsä­asiantuntija Risto Koiravuori uskoo suoraan yhteydenottoon. Myös tilakäynneillä kuulostellaan asiakkaan toiveita.

”Heitä saa heräteltyä, kun päästään yhdessä metsään katsomaan tilannetta. Säännöllinen yhteydenpito on tärkeää.”

Koiravuoren mielestä myös aktiivisiin metsänomistajiin täytyy pitää yhteyttä. Soittokampanjoita hän kertookin tekevänsä säännöllisesti.

”Metsänhoitotyöt voivat aktiivisillakin omistajilla myöhästyä, millä on vaikutusta metsän tuottoon.”

Tutkimuksessa metsäammattilaisilla on parantamisen varaa kunkin metsänomistajan tavoitteiden huomioimisessa. Hiljaisten ja aktiivisten metsän­omistajien metsänkäyttö­intressit vaihtelevat.

Aktiivisista metsänomistajista valtaosa haluaa käyttää metsiään taloudellisien ja monitavoitteisien arvojen mukaisesti. Hiljaisilla omistajilla korostuivat luonto- ja ympäristö­arvot sekä avohakkuiden vältteleminen.

PTT:n tutkimuksessa aktiiviset metsänomistajat olivat myyneet selvästi useammin puuta kuin hiljaiset omistajat. Aktiivisten omistajien metsätilat olivat suurempia kuin hiljaisten.

Aktiivisilla perheomisteisilla tiloilla on hallussaan 66 prosenttia kaikkien yksityismetsien hakkuu­mahdollisuuksista. Tämä tekee yhteensä 317 miljoonaa kuutiometriä.

Juho Lehmuskoski Naantaliin Rymättylästä pitää huolen metsänsä kunnosta jatkuvasti, ja vuosittain tekemistä riittää.

”Metsänhoitotöitä tehdään joka vuosi, jotta taloudellinen tuottavuus pysyy”, Lounametsän metsänhoitoyhdistyksen asiakas kertoo.

Taloudellinen tuottavuus ja säännölliset tulot ovat Lehmuskosken pääintressi metsien hoidossa.

Hän tekee itse raivauksia ja ensiharvennuksia mutta kääntyy oman metsänhoitoyhdistyksensä puoleen, kun oma tietämys loppuu.

Häneen on oltu yhteydessä, vaikka hänellä myöhästyneitä metsänhoitotöitä ei olekaan.

”Jos minä en soittele, niin yhdistyksestä soitetaan ja tarjotaan erilaisia palveluita. Näin yhteys ammattilaisiin pysyy.”

Lehmuskoski uskoo, että puun hinnalla on vaikutusta joidenkin metsänomistajien aktiivisuuteen.

”Jos siitä maksettaisiin enemmän, ehkä useammat metsänomistajat aktivoituisivat.”

Monet eivät välttämättä tiedä, millaisia taloudellisia vaikutuksia tekemättä jätetyillä töillä on.

”Tarvittaisiin konkreettisia esimerkkejä.”

Anna-Maija Alhonnoro tietää, mitä hiljainen metsänomistaja tarkoittaa. Hän omistaa siskonsa kanssa metsätilan Sysmästä eikä ole ollut aktiivinen metsäomistaja viiteen vuoteen.

Päijät-Hämeen metsänhoitoyhdistyksen asiakas aktivoitui uudelleen laittamaan metsänsä kuntoon viime syksynä, kun yhdistyksestä soitettiin. ”Kun asuu Helsingissä ja tila sijaitsee Sysmässä, eivät metsäasiat ole päällimmäisenä mielessä.”

Etämetsänomistajuus onkin yksi syy metsänomistajien hiljaiseloon. Joillain metsänomistajilla suhde metsään saattaa olla kaukainen.

Alhonnorolla näin ei kuitenkaan ole. Hän on saanut metsänsä perintönä ja haluaa säilyttää ne hyvässä kunnossa.

”Olisi toki helpompaa, jos voisi käydä useammin metsässä. Viime kerrastakin on jo aikaa.”

Hiljaiseloa vietteleviä metsänomistajia pitäisi Alhonnoron hänen mielestään rohkeasti patistella puhelimella.

”Moni tuskin on tahallaan hiljaa. Koska päivässä on vain 24 tuntia, metsäasioiden pohtiminen saattaa vain helposti jäädä.”