Kukin taho vastatkoon itse ilmakehään päästämistään kasvihuonekaasuista

Metsien päästökompensaatiota käsittelevässä kirjoituksessaan (MT 2.9.) Anne Tolvanen väitti, ettei normaalia metsänkasvatusta voi pitää kompensaationa. Kyllä voi. Kasvava metsä sitoo ilmakehästä hiilidioksidia osaksi puun rakenteita. Metsästä pois kuljetettu hiili ei aiheuta ilmaston lämpenemistä ennen kuin puuta käyttävä teollisuus ja kuluttajat antavat hiilen hapettua ja vapautua hiilidioksidiksi ilmakehään.

Luonnontieteellisten tosiasioiden valossa on kiistatonta, että tavanomainen metsätalous muodostaa päästökompensaatiokoneiston, joka hyvittää teollisuuden ja kuluttajien puun käytöstä aiheutuvia ilmastopäästöjä. Kompensaatiossa taho A joko vähentää omia päästöjään tai sitoo ilmakehästä hiilidioksidia hyvittääkseen tahon B aiheuttamia päästöjä.

Tolvasen tarkoittamasta ”oikeasta” hiilikompensaatiosta metsänkasvatus eroaa siten, ettei ilmakehästä sidotun hiilen määrää raportoida näyttävillä nettisivuilla eikä metsänomistajille makseta hiilen sidonnasta minkäänlaista korvausta. Olisi mielenkiintoista kuulla, millä perusteilla Suomen metsien miljardien arvoinen hiilinielu on otettu korvauksetta yleiseen käyttöön. Kiitokseksi metsänomistajille on annettu syntipukin rooli ilmastokeskustelussa.

Samanlainen maksuton päästökompensaatioautomaatti on luotu maatalouden päästölaskentaan, sillä kuluttajien ja elintarviketeollisuuden käyttämistä maataloustuotteista vapautuvat päästöt merkitään tilastoissa maatalouden päästöiksi.

Tosiasioihin perustumaton tilastointi hämärtää käsitystämme sekä alkutuotannon että sen tuotteiden kulutuksen todellisista ilmastovaikutuksista. Se vääristää voimakkaasti myös päästöjen alueellista tarkastelua, kun metsäisten maakuntien nieluja luetaan tiheästi rakennettujen kaupunkialueiden hyväksi, ja kaupungeissa kulutetuista maa- ja metsätalouden tuotteista aiheutuva kuormitus tilastoidaan maakuntien piikkiin.

Vain luonnontieteellisiin tosiasioihin pohjautuva tarkastelu voi johtaa tehokkaisiin ja oikeudenmukaisiin päästöjen vähentämismekanismeihin. Maa- ja metsätalouden on tehtävä oma osuutensa päästöjen leikkaamisessa, mutta on kohtuutonta käyttää aloja muun yhteiskunnan päästökompensaatioautomaattina. Kukin taho vastatkoon itse ilmakehään päästämistään kasvihuonekaasuista. Kukin ansaitkoon hyödyn tuottamistaan nieluista.

Tommi Peltovuori

Loppi